Taru Heavy Metallin Herrasta

Kokko

New Member
Pakko laittaa tää Maidenfinlandissa ollu legendaarinen tarina tänne kans, vaikka keskeneränen onkin LOL Olin kopioinu tän stoorin Maidenfinlandista koneelleeni vähän ennen ku se lopetettiin ja kaikki jotka ei oo nähny tätä ni kantsii lukea on meinaa suht hauskaa tavaraa. :wink:

Taru Heavy Metallin Herrasta
Maidenin ritarit

Oli aurinkoinen aamupäivä Keravalla. Normaalisti rauhalliset ja hyväntahtoiset Keravalaiset nuokkuivat tähän aikaan Pertti Keinosen baarin terassilla, mutta tänään ei ollut tavallinen päivä. Tänään järjestettäisiin Finnarryn 12-vuotissyntymäpäivät. Koko Kerava touhusi juhlajärjestelyiden parissa. Pertin vaimo kattoi juhlapöytää miehensä kiinnittäessä vastentahtoisesti koristeita ja onnittelukylttiä. Pertti haki Tikkurilan shelliltä olutta ja Alkosta Leijonaa. Itse päivänsankari lukittautui taloonsa juhlavöyhötykseen tympääntyneenä.

Yhtäkkiä Finnaryn ovelta kuului koputus. ”Painukaa hiiteen, haluan olla edes hetken rauhassa”, Finnary ärähti. ”Tule nyt perkele avaamaan”, kuului vastaus oven takaa. Lopulta Finnary nousi sohvaltaan ja avasi oven. Oven takana seisoi Iron Constable Helloween paitaan pukeutuneena. ”No mutta IC! Olet vihdoinkin palannut!”, Finnary innostui. ”Joo, tuli kyykytettyä Metallica faneja oikein huolella”, Iron Constable vastasi. Perinteisen Leijonasnapsin siemailtuaan, myös IC lähti juhlajärjestelyiden pariin ja Finnary jäi taloonsa.

Illalla juhliminen alkoi. Koko Keravan kansa oli paikalla onnittelemassa päivänsankaria ja nauttimassa Leijonaa ja fantasiideriä. Lähinnä Tikkurilan shellistä Alkosta hankitut lahjat avattuaan, oli Finnaryn aika pitää puhe. Päivänsankari inhosi puheita yli kaiken, varsinkin kun vieraita oli paljon. Siispä hän päätti käyttää tarunhohtoista Iron Maiden albumin ensipainosta ja tehdä katoamistempun. Silmänräpäyksessä Finnary hävisi näkymättömiin ja vieraat eivät meinanneet uskoa silmiään. Maita ja mantuja kiertänyt kuuluisa Metallican kyykyttäjä Iron Constable oli ainoa, joka ymmärsi mistä oli kyse.

Välittömästi hän suuntasi Finnaryn talolle suuttuneena. IC tempaisi oven auki ja alkoi räyhätä Finnarylle: ”Tajuatko sinä ollenkaan albumis mahtia? Tuhansia vuosia sitten Espoon paha ruhtinas Timo Tolkki pölli Maidenin studiolta albumin ensipainoksen, jonka avulla hän saisi koko maailman musiikkiteollisuuden valtaansa. Myöhemmin esi-isämme saivat vietyä albumin Timolta, jonka jälkeen albumi hukkui sadoiksi vuosiksi. Siitä asti, kun löysit sen Ruttopuiston kuralammikosta, on paha Tolkki Gimmelfaneineen koittanut löytää sen. Tällä hetkellä Gimmelfanit ovat hyvin lähellä, joten se on vietävä tuhottavaksi.”

”Hyvä on, miten ensipainoksen voi tuhota ja kuka sen voi tehdä?”, Finnary kysyi hämmentyneenä.
”Se on vietävä West Hamin fudistadikalle ja lauottava kumirouhekentän maaliin. Tehtävä tulee olemaan vaarallinen, mutta ei mahdoton. Ajattelin, että tehtävä voitaisiin antaa Prisonerille", IC sanoi.

Samalla hetkellä räkäkännissä oleva keskustelua salakuunnellut Trooper astui Finnaryn taloon ja alkoi sönköttää: ”Mhinhäkin hhhhaluan mukhaan!” IC ja Finnary päättivät, että näin tehdään. Trooper ja Prisoner saisivat lähteä huomenna matkaan. Itse Iron Constable lähtisi käymään Ruoholahdessa hyvän ystävänsä Maidendrifferin luona selvittämässä Tolkin aikeita. Yö laskeutui Keravan ylle ja ihmiset ryhtyivät nukkumaan.

Prisoner kuuli unensa läpi koputuksen. Hitaasti hän nousi ylös ja käveli ovelle kädet täristen ja pää kipeänä. Samalla hetkellä kun Prisoner avasi oven, oksensi hän tahtomattaan eiliset Fantasiiderinsä oven takana seisovan Trooperin päälle, jonka jälkeen Trooperin Maiden paitaa ei enään erottanut Eminemin 20 numeroa liian isosta ja ryppyisestä punaisesta paidasta. ”Sori Trooper, tuli juotua vähän liikaa eilen”, Prisoner sopersi. ”Väliäkös tuolla, kuuntele nyt tarkkaan!”, Prisoner sanoi ja selvitti alusta asti koko tarinan Maidenin ensipainoksesta ja pahasta Timo Tolkista. ”Sinä ja minä lähdemme pitkälle taipaleelle kohti Tolkin maata, Espoota. Sitä ennen meidän pitää käydä Kampin Corner baarissa, jossa järjestetään neuvonpito”, Prisoner jatkoi. ”Tässä on Finnaryn löytämä albumi, jonka tulevaisuus on yhtä kuin meidän tulevaisuus.

Pidämme siitä hyvää huolta ja muistamme varoa Gimmelfaneja, sekä muita hip-hoppareita. Haetaan viellä Lappis ja Maso Keinosen baarin terassilta, jonka jälkeen lähdetään kiireesti matkaan.”, Prisoner sanoi ja lähti samantien tarpomaan kohti Kamppia sanomatta edes hyvästejä kenellekään.

Kun Prisoner saapui Keinosen baariin, Lappis ja Maso olivat jo naukkailemassa loiventavia Starstrukin ja Rue Morguen kanssa. Suunnitelman kuultuaan, myös Lappis ja Maso vaativat päästä mukaan. Parivaljakon tunnetusti runsas viinanjuonti vähän arvellutti Prisoneria ja Trooperia, mutta lopulta he suostuivat. Näin neljän hengen Keravalais seurue oli valmis lähtemään matkaan.

Ensin heidän piti suunnata Keravan juna-asemalle, josta seurue pääsisi turvallisesti junalla keskustaan. Näin tehtiin, kunnes Jyväskylän liikenteen bussi ajoi porukan ohi ja Lappis aloitti kiivaan ”Meillä on metro ja spora!”-huudon Johannan pällistellessä bussin ikkunasta tsadilaisvonnabeehörhöjä. Prisoner ärähti Lappikselle, jotta tämä olisi hiljaa ja jatkaisi muiden mukana matkaa turpansa rullalla. Gimmelfanit etsivät heitä alati, joten turhaa huomiota ei saisi herättää. Yhtäkkiä sambarummulla ja Ricky Martin:n paidalla varustettu mies nykäisi Prisoneria hihasta. Asa oli jutellut aiemmin aamulla Finnaryn kanssa ja päätti tulla toivottamaan seurueelle onnea samalla kun matkasi Korson sambafestivaaleille.

Rautatientori oli enään parin kilometrin päässä, kun jokin lähestyi nopealla vauhdilla pitkin junaraiteita. ”Gimmelfaneja!”, Prisoner parahti ja lähti armottomaan juoksuun muun seurueen kanssa perimmäisestä vaunusta kohti junan päätä. Kolme Fintelligens-paitaista ja kuusi Nylon Beat paitaista Gimmelfania ajoivat päätä huimaavaa vauhtia ratakiskoilla tuliterillä maastopyörillään karjuen Tolkilta kuulemaansa ”Saatanan Keravalaiskommarit!”-fraasia. Prisoner puristi albumia paitansa alla ja pinkoi minkä jaloistaan pääsi.

Vihdoinkin he pääsivät rautatiasemalle ja Gimmelfanit jäivät ulos nuolemaan näppejään. Metro oli juuri sopivasti lähdössä kohti Kamppia ja seurue hyppäsi sisään. Lippuja ei tietenkään ollut, mutta onneksi samassa metrossa ollut Alex Machine kiinnitti tarkastajan huomion tottelemattomuudellaan. ”Minähän en euroilla maksa!”, karjui Alex. Matka sujui ongelmitta Kampin asemalle asti, jossa kuului valtava rysähdys. Espoolainen Timo Tolkin kätyri Mariner oli tötsyissään ajanut Mersullaan metroaseman sisälle ja karauttanut suoraan raiteille. Metron matka pysähtyi siihen ja Keravalaisten oli paettava.

Alex Machine pysäytti seurueen ja kertoi seuranneensa heitä koko matkan. Alex ehdotti, että voisi tulla heidän mukaansa, sillä hän tunsi ensipainoksen mahdin ja uskoi pystyvänsä auttamaan seuruetta matkalla kohti Espoota. Seurue suostui Alexin ehdotukseen, sillä matkasta oli tulossa todella vaarallinen. Kampin metroasema vilisi Gimmelfaneja. Seurue päätti piiloutua Metroaseman R-Kioskiin ja jatkaa matkaa seuraavana aamuna, kun Gimmelfanit olisivat ehkä lähteneet.

Maksaminen jätettiin Trooperin vastuulle, sillä Alex Machine olisi taas polttanut päreensä euroilla maksamisesta. ”Miksi ensipainoksen pitikin joutua juuri minulle”, Prisoner tuskaili korkatessaan Leijonan Batman reppunsa sivutaskusta. Huomenna matkaa olisi kuitenkin taas jatkettava.

Toisella puolella Helsinkiä Iron Constable lähestyi Ruoholahtea. Maidendrifferin pihalla näkyi olevan rakennettu tanssilava, jossa Gimmelfanit harjoittelivat lasittunein katsein. Itse Maidendriffer käskytti tanssilavalla Gimmelfaneja Britney Spears musiikin soidessa taustalla.
”No mutta Maidendriffer, mitä vittua sä teet?”, IC kysyi. ” Tolkin tulevaa valtaa ei voida välttää, joten olen siirtynyt hänen puolelleen. Kasvatan Espoosta värvättyjä Gimmelfaneja omilla menetelmilläni.

Ruoholahtelaiset Gimmelfanini tulevat taistelemaan espoolaisten rinnalla.”, Maidendriffer sanoi. ”Petturi! Miten voitkin antautua Tolkin valtaan!”, Maidendriffer kiivastui. ”Koita nyt perkeleen keravalainen Corollanvirittäjäkommari tajuta, että ruhtinas Tolkki tulee löytämään ensipainoksen ja saamaan musiikkiteollisuuden valtaansa!”, vastasi Maidendriffer. ”Tyypillinen Metallica fani, ei lainkaan munaa tai älliä”, sanoi IC. Maidendriffer menetti hermonsa, otti IC:n Helloween paidasta lujan otteen ja viskasi miehen Ruoholahden kaapelitehtaan katolle.

Seuraavana aamuna Keravalais seurue uskaltautui ulostautua Kampin metroasemalta. Reaktionomaisesti Prisoner tarkisti, onko Albumi vielä mukana ja helpottuneena huomasi, että oli. Kuten oletettua oli yhtään Gimmelfania ei ollut aamulla mailla eikä halmeilla, joten matka Corner baariin kävi helposti ”Paikalla oli koko joukko uusia kasvoja.

Vajaakasvuinen noin 110 senttinen finninaamainen Punapiraja, jonka vieressä kuvankaunis pitkät blondihiukset omaava nainen Escudo joka kivenkovaa aina jaksoi uskotella olevansa mies ja kaikkien vihaama kikkelihevin ystävä Burning angel Rhapsody paita päällään, sekä mahtipontinen vuoden 2001 ilmakitaraskaban voittaja Sir.

Lähdimme Punapirajan ja Escudon kanssa etsimään teitä, kun ei kuulunut ja haettiin samalla Iron Constable tuolta Ruoholahden kaapelitehtaan katolta”, sanoi Sir. Kun kuulumiset oli vaihdeltu, alkoi neuvonpito. Koko porukka kerääntyi Corner baarin pöydän ympärille fantasiiderit kädessään keskustelemaan. Burning angel ehdotti, että albumia ei tuhottaisi vaan, että sitä käytettäisiin kikkelihevin aseman pönkittämiseen. ”Rautakankea perseeseen luopiolle !”, kommentoi Iron Constable. Jokaisen avattuaan vuorollaan sanaisen arkkunsa, tultiin siihen tulokseen, että seuruetta lähdettäisiin auttamaan vaaralliselle matkalle kohti Espoota ja sen pieniä ja pimeitä käytäviä pitkin West Hamin jalkapallostadionille. Maidenin ritarit lähtisivät matkaan huomenna.

Aamulla seurue lähti välittömästi matkaan Metallican kyykyttäjä Iron Constablen johdolla. Tarkoituksena oli kävellä Espooseen, josta jatkettaisiin West Hamiin. Keskustelun Rhapsodyn ja Sonataarctican tasohaaveista sekä ylipäätään kikkelihevin tasosta ollessa kiivaimmillaan, Escudo käski kaikkien olla hiljaa ja piiloutua. Valkoinen pienkone lensi heidän ylitseen. ”Tolkin yksityiskone!”, huudahti Escudo, mutta liian myöhään. Tiedustelemassa ollut pienkone oli havainnut seurueen ja lähti kaartamaan takaisin päin. Ongelmia oli odotettavissa, mutta itku ei auttanut. Vaaroja uhmaten seurue jatkoi matkaansa kohti Espoota.

Hetken päästä Trooperin leijonapullo putosi kadulle. Prisoner ei ehtinyt varoa, vaan lensi komeasti rähmälleen maahan ja albumi putosi. Albumi vieri kohti Burning angelia, joka otti haparoiden sen kiinni. Sir löysi yhtäläisyyksiä Burning angelista ja Rhapsodyn Luca Turellista ja aloitti herjaamisen. Burning angel ei tästä välittänyt, vaan tuijotti lumouteena ensipainosta. Mitä jos albumi olisikin hänen? Mitä jos koko maailma kannattaisi kikkeliheviä samalla kun ratsastaisivat hevosilla miekat mukanaan ja laulaisivat ”Nyt hevoseni kenkä irtosi mutta miekkani syöksee ikuisesti tulta ?” IC hermostui ja huusi: ”Anna albumi Prisonerille, senkin sankarit sukkahousuissa luopio!” Burning angel totteli vasentahtoisesti ja välikohtaus oli ohi.

Matka tuntui taittuvan liiankin helposti eteenpäin, kunnes edessä kulkeva Escudo höristi herkkiä naisellisia korviaan todeten ”Ilma kantaa julmia ääniä mukanaan”. Prisoner kaivoi Batman repustaan kiikarit ja näki järkytyksekseen Robbie Williams ulkoilmakonsertin noin kolmen kilometrin päässä ! ”Saatanan luopio Maidendriffer on järjestänyt ilmais konsertteja ympäri espoota, jotenka kaikkialla on Gimmelfaneja ja muita hip hop räppäreitä tötsyissään meidän on valittava toinen reitti, joka on kenties vaarallisempi, mutta tuolla odottaa varma kuolema meitä kaikkia!” Tuhisi Iron Constable.

Parinsadan metrin päässä häämötti linja-autoasema, josta he pääsisivät takaisin kohti Kamppia. Yhtäkkiä alkoi kuulua juoksuaskeleita. Seuruetta lähestyi monta sataa Maidendrifferin koulimaa Ruoholahtelaista Jari Sillanpää fania. Sillänpääfanit tulisivat saavuttamaan heidät, joten taistelu oli välttämätön. Maidenin ritarit taistelivat urheasti moninkertaisella alivoimalla. Etenkin Burning angel antoi kaikkensa hyvittääkseen hetki sitten tapahtuneen erehdyksensä ja taisteli lukuisia sillanpääfaneja vastaan. Lähes puolet Sillanpääfaneista surmannut Burning angel menehtyi lopulta kun Jarifanit väkipakolla pakottivat hänet tanssimaan Tangoa Jari Sillanpää musiikin säestyksellä. Hän kuoli kaikkensa antaneena sankarina.

Henkiin jääneet Sillanpääfanit nappasivat mukaansa Lappiksen ja Mason, ja poistuivat paikalta vangit mukanaan. Muu seurue selvisi kuta kuinkin ehjin nahoin. Maahan jäivät makaamaan Burning angel ja joukko Ruoholahtelaisia Sillanpääfaneja.

Linja-auto West Endistä Kamppiin lähti liikkeelle. Seurueen onneksi Eebo oli juuri kesätyössään Muumimaskottina linja-auton ratissa, joten matka sujui rauhallisesti, eikä kenenkään tarvinnut maksaa mikä oli hyvä, koska Alex Machine olisi taas repinyt pelihousunsa euroilla maksamisesta.

Linja-autossa päätettiin, että Prisoner, Trooper ja Alex Machine lähtisivät suoraan Helsinki Vantaa lentokentälle ja sieltä Lontooseen koska Espooseen ei käynyt meneminen Robbie Williamsin sun muiden pop luopioiden takia ja Sir, Escudo, Punapiraja ja IC lähtisivät Sillanpääfanejen perään hakemaan Lappista ja Masoa.
Maidenin ritarien seurue oli hajonnut…


Taru Heavy Metallin Herrasta
Kaksi Hip-Hop Tornia

Tarinamme jatkuu Tikkurilasta jonne Alex Machine oli johdattanut sankarimme Prisonerin ja Trooperin saanen heidät vakuuttuneeksi siitä, että tuntisi reitin Helsinki Vantaa lentokentälle. ”Tulkaa, tulkaa perässäni rohkeat keravalaiset, tiedän kyllä reitin lentokentälle” Alex vakuutteli.

Trooper ei ollut niin vakuuttunut siitä mitä Alexin päässä oikeasti pyöri toisin kuin sinisilmäinen Prisoner joka ei turhia asioita mietiskellyt. Trooperia oli nimittäin ensisilmäyksestä asti vituttanut Alexin vastenmielinen ulkomuoto ja käytös. ”Pidä nyt se helvetin pääs kii jä näytä sitä tietä vaan senkin kummajainen” Trooper ärisi. Prisoner tuohtui Trooperin ilkeästä käytöksestä Alexia kohtaan. ” Mikä sul on ? Miks sun pitää solvata Alexia kokoajan ? ” Prisoner kysyi. ”No hitto kato ny sitä.. Juice Leskis kalju ja vaaleankeltanen xxs Virtual XI T-paita väärinpäin päällä, vaaleanpunaiset pillifarkut ja tarralenkkarit jalassa ja nekin eriväriset !” Trooper sanoi. Prisoner kattoi vain hölmistyneenä Trooperia. ”Sano mun sanoneen, mut en kyl luota tohon otukseen paskan vertaa.” Trooper totesi. “Tulkaa tulkaa keravalaiset ei enää pitkä matka Heurekaan ja sieltä voimme mennä linja autolla lentokentälle kunhan mun ei vaa tarvii maksaa” Alex Machine sanoi vammainen hymy kasvoillaan.

Toisella puolella pääkaupunkiseutua matkasi noin 50:n Jari sillanpää fani ryhmä mukanaan heikkokuntoiset Lappis ja Maso ja noin 10 kilometrin päässä Iron Constable, Sir, Punapiraja ja Escudo , jotka olivat päättäneet saada kaverinsa takaisin mikäli he olisivat hengissä vielä. Etummaisena Sillanpääfanina marssiva Paula Koivuniemi paitainen kuvotus nosti yllättäen kätensä pystyyn ja alkoi nuuhkimaan ilmaa. ”

Keravakommareita ! Punapirajan Clerasil ja Escudon hiusfööni lemuavat niin voimakkaasti, että he eivät voi olla 10 km kauempana !” Sillanpääfani totesi, mutta matka oli ollut heille kuitenkin liikaa koska edellisistä tötsyistä ja pameista oli jo aikaa, joten Sillanpääfanejen oli huilattava.

”Vittu hirveet vierotusoireet… ei olla vedetty ku vihreetä Barclayta viimeset kolme päivää, tällä ei pysty enää jatkaa askeltakaan” Paula Koivuniemi paitainen Sillanpääfani totesi. Lappis ja Maso makasivat puolikuolleina maassa ja yrittivät suunnitella pakoa, mutta samassa huomasivat aikansa käyvän vähiin elleivät pakenisi nopeasti, sillä Sillanpääfanit alkoivat kaivaa poppivehkeitään esille ja kaivoivat povaristaan uunituoreen Darude singlen joka oli juuri ostettu Anttilan Top-10 kaupalliset hyllystä.

”Onks sul viel earit viime Manowarin keikalta tallessa ?” Kysyi Lappis Masolta hädissään. ” On on.. heti ku noi alkaa soittaa ni kirmataan pakoon tonne Hassun näköiseen raflaan.” Maso sanoi.
Samassa alkoi kuulua rauhallista huminaa kajareista, joka epäilyttävästi muistutti kusialtaan lorinaa kevyellä tum tum tum säestyksellä, kunnes julma totuus tuli ilmi kun biisi alkoi… Sama saatanan biisi millä Darude 3 vuotta sitten breikkasi johon oli lisätty vain Tolkin 10 sekuntia kestävä tilulilusoolo ! Normaalisti Gimmel sun muut hip hop fanit olisivat pitäneet tätä mestariteoksena, jonka tekemiseen meni vain reilu 3 vuotta, mutta tällä kertaa he olivat täysin selvin päin ilman tötsyä ja pameja.

Sillanpääfanit alkoivat kiljua tuskissaan ja oksentelivat varta ja hampaita toistensa päälle huutaen ” Painakaa stoppia ei tätä voi selvin päin kuunnella ! ” ja samassa Lappis ja Maso karkasivat earit 5 senttiä tungettuina korviensa sisään ja muutenkin kädet korvillaan epätoivoisesti rimpuillen. Sillanpääfanit huomasivat paon, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä kaikkien jo menetettyä liikuntakykynsä ja jääden maahan kärsimään hitaan ja tuskallisen kuoleman.

Noin 3 kilometrin päähän ennättänyt seurue Iron Constablen johdolla pysähtyi, kun kuulivat vaisusti mutta kuitenkin liian selvästi karmeaa tum tum tum ääniä. Escudo käveli ryhmän kärkeen ja höristi jälleen naisellisia sieviä korviaan ja siristi tarkkoja silmiään jonka ripset hän oli vastikään meikannut Lumenen uudella tuuheuttavalla ripsivärillään… ”Mitä näet ?” Kysyi Sir. ”Näen kuolleita Sillanpääfaneja ja kuulen Daruden 3 vuotta vanhan hittibiisin !” Escudo sanoi. Sir putosi huutaen polvilleen ja Punapiraja katsoi maata todeten ”Me petimme heidät… he ovat kuolleita”.

Iron Constable totesi tyynesti etteivät voisi enää auttaa heitä, mutta jos he selvisivät vastapäiseen ravintolaan jonka nimeä hän ei tohtinut ääneen sanoa heillä olisi pieni mahdollisuus säilyä hengissä.”Meillä ei ole muuta tehtävää kuin jatkaa matkaa ydinkeskustaan ravintola On The Rocksiin ja toivoa, että Maidendrifferin paha käsi ei ole viellä turruttanut Rocksin kuningas Karpaasin mieltä.” Iron Constable sanoi.

Pimeässä ravintolassa Lappis ja Maso olivat hädin tuskin selvinneet viellä järkytyksestään ja samalla kun kaivoivat eareita korvakäytävästään asti ja etsivät valokatkasiaa heillä oli tunne, että eivät olleet yksin, ja että jokin tarkkaili heitä. Maso kuitenkin löysi katkasian ja laittoi valot päälle, mutta valaistuaan paikan hän ei ollut enää varma olisiko pimeässä ollut sittenkin parempi olla. ”Voi kilinvittu me ollaan High Lightissa saatana ! ” Maso parkaisi. Karmein Gimmel loukku koko helvetin Helsingissä ! Naisilta 18v sisään ja miehiltä 20v sisään ja oli viellä lauantai klo 11.00, eli 4 tunnin päästä paikka vilisisi Gimmelfaneja pahimmasta päästä keski-iältään 14-15v !

Ulos ei voinut paeta koska Daruden sinkku oli jäänyt soimaan eikä eareita voinut enää käyttää… Lappis ja Maso juoksivat hädissään neuvottomina alakertaan pakoon ja yrittivät keksiä pako suunnitelmaa. ”Eiks tääl perkele oo mitään takaovia mist pääse pois ?” Lappis paniikissa änkytti.

Samassa jokin nosti Lappiksen ja Mason ilmaan vihaisesti ja kovakouraisesti kahdella kädellä. ” Apua kädellinen keila joka haisee Trooperin sukkahielle ! ” Lappis kiljui. Keila katsoi Lappista ja Masoa vihaisesti vähän aikaa kunnes sanoi ” Saatana Gimmelfaneja buraum !” Lappikselta loksahti suu auki jonka jälkeen totesi vapisevalla äänellä ” Mitä helvettiä ? Maso toi keila puhuu !”. ” Mikä perkeleen keila ?En mä oo mikään keila mä oon Remu Aaltonen” Kuului vastaus.” Täh.. Hurriganesin rumpali ? ” Maso kysyi. ”Suomi rockin kummisedäksikin minua sanovat.” Remu totesi ja samalla huomasi Maidenin paidat Lappiksen ja Mason päällä ja oletti, että he eivät olleet Gimmelfaneja ja päästi heidät alas kyselläkseen miten he olivat tänne eksyneet.

Vajaa 5 kilometrin päässä Iron Constable joukkoineen saapui juuri On The Rocksiin ja kuten he pelkäsivätkin muutos oli jo täälläkin alkanut… Maidenin, Manowarin, AC/DC, Helloweenin ja muiden kunnioitettavien bändejen musiikkia ei täällä enää paljoa kuulunut vaan marssiessaan sisään Offspringin Give it to me baby juuri loppui ja perään alkoi soimaan välittömästi Metallican Unforgiven 2:n johon Punapiraja totesi ”Moskeijastakin löytää parempaa musiikkia.”

Alakertaan päästyään seurue käveli baarin läntiseen päähän jossa istui kuningas Karpaasi totaalisen riutuneena vihreää limaa kuolaavana ja puhekin kuulosti lähinnä Serbokroatian ja Heprean sekoitukselta kuin Suomelta. Iron Constable jatkoi päättäväisenä kävelyään mikseripöytää kohti kunnes vastaan käveli Timo Kotipelto, joka alkoi sönköttämään korvia vihlovan kimeällä äänellään ”Mitä sä luulet tekeväs ? Tääl kuunnellaan nyt uutta Metallicaa ja sit alkaa soimaan Lordi .” Ja ei muuten vittu ala varmaan soimaan tollanen paska vähemmästäkin kuolee ja on ihme ettei Kuningas Karpaasi oo jo kuollu !” Iron Constable ärisi ja paljasti Helloween paitansa alta Best of the Beast kokoelman jonka loiste sokaisi väliaikaisesti Kotipellon ja sai hänet Paskomaan alleen. ” Aargh mähän sanoin että ottakaa kaikki hyvä musiikki sisääntulijoilta aina pois perkele !”

IC laittoi CD:n sisään ja pisti Hallowed be thy name:n soimaan, eikä minuuttiakaan kun kuningas Karpaasi alkoi virkoamaan ja puheestakin alkoi jo saamaan selvää. ” Missä mä oon ? Mä tunnen teijät…” IC totesi kuninkaalle hänen voimansa palaavan nopeammin mikäli hän pitäisi suosikkialbumiaan käsissään. Kuningas Karpaasin uskolliset portsarit ojensivat hänelle jo hieman pölyisen mutta kuitenkin niin loisteliaan Sevent son of a Sevent son albumin ja kaikki palasi lähes heti hänen mieleen, miten Kotipelto oli soittanut hänelle jo vuosia väkisin Norjalaista kansantanssi musaa ja muuta skeidaa. Lievästi muistinsa menettäneenä kuningas Karpaasi oli kuitenkin palannut elävien kirjoihin ja raivoissaan huusi ”Rautakankea perseeseen luopiopetturi Timolle ! ”. Näin tietenkin tehtiin ja rautakangetuksen jälkeen Kotipelto karkoitettiin Rocksista, eikä hänellä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin paeta Maidendrifferin luokse häntä koipien välissä.

Seuraavana aamuna kuningas Karpaasi ja Iron Constable olivat lähteneet viemään Kotipellon CD kokoelmia roskikseen kun kaikki muut vielä nukkuivat / potivat sunnuntaidarraa jota ei ollenkaan helpottanut se, että telkkarista ei tullut mitään muuta ohjelmaa kuin MTV-3:n Remontti Reiska, joka tapetoi vaaleanpunaiseksi poikansa Lionheartin seiniä.

Roskiksilla osan muististaan menettänyt kuningas Karpaasi joutui käymään helvettiä uudestaan läpi, koska ei muistanut entisen suosikkibändinsä Metallican kolmea viimeistä albumia ollenkaan. ”Voi kuinka pahat päivät juuri minulle osuivat… että minun pitää elää nähdäkseni miten nuoret ja lahjakkaat heavymiehet muuttuvat mieshuoriksi ja alkavat soittamaan poppia.” Karpaasi sanoi itku kurkussa. ”Syy Metallican muuttumisesta Popmieshuoraluopioiksi ei ole sinun syysi”. IC sanoi. ”Kenenkään ei pitäisi kestää tällaista selkäänpuukotusta” Kuningas Karpaasi sanoi ja pillahti itkuun.

”Nyt meidän on kuitenkin keskityttävä vakavempaan ongelmaan.” Totesi IC. ”Siihenkö että Suomi–Ruotsi fudismatsi, ehkä perutaan Metallican Stadionkeikan takia vai ?” Kysyi Karpaasi. ”Ei, ei pelle vaan Tolkin ja Maidendrifferin liittoon jotka aikovat vallata koko maailman musiikkiteollisuuden ja kieltää musiikin, eli Hevin ja Rockin lailla.” IC ärähti.

”Olemme jo nyt heikkoja katso miehiäni… vasta kahden viikon putki takana ja nyt jo valittavat ettei viina enää putoa, heidän uskonsa on hiuskarvan varassa.” Karpaasi sanoi. ”Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin paeta Rock Cafe Maestroon niin, kuin aina ennenkin kriisitilanteissa koska se on ennenkin pelastanut.” Karpaasi selvensi. ”Sieltä ei pääse mitenkään ulos ja Tolkin Gimmelfaneja on aivan liikaa.. siitä tulee Teknofestarit kai sen ymmärrät ?” IC varoitteli. ” Voi olla mutta Maestron Legendaarinen jukebox on aina ennenkin pelastanut ja torjunut räppäreiden sun muiden huumehörhöjen hyökkäykset ja siihen on nyt luotettava.” Karpaasi vakuutteli.

IC ymmärsi että ei kykenisi taivuttelemaan kuningasta taisteluun vaan päätti tehdä oman ratkaisunsa ja matkustaa Joensuun Ilosaarirockiin jossa oli muun muassa Manowar soittamassa ja pyytämässä sieltä apua kriisiin.

IC kävi herättämässä Sir:n kumppaneineen ja kertoi mikä oli suunnitelma, että heidän olisi jäätävä kuningasta auttamaan, ja että itse lähtisi Joensuuhun hakemaan apujoukkoja. Escudo Papiljotit päässään valitteli krapulaansa, ja että haluaisi vielä nukkua vähän. ”Vittu darra on amatööreille, sitä paitsi sillä se lähtee millä on tullutkin ! IC rähjäsi. ”Ja ota nuo perkeleen Papiljotit helvettiin päästäs, toi ei oo kauhean heteron näköistä perkele ! ” Muu seurue alkoi välittömästi ottamaan Fantasiideriä darraansa Escudo irrottaessa Papiljottejaan itku silmässä jonka seurauksena meikitkin levisivät tietenkin naamalle. ”Minä lähden nyt ja viiden päivän kuluttua aamun sarastaessa palaan… katsokaa itään.” Iron Constable sanoi.

Sanonta “Vihollinen tulee aina idästä” vähän askarrutti seuruetta, mutta Iron Constableen oli aina voinut luottaa, joten tiet erkanivat jälleen ja matka Rock cafe Maestroon alkoi.

Samaa aikaa Maidendriffer oli ihailemassa Kotipellon kanssa kaapelitehtaan katolla kouluttamaansa kymmentuhatpäistä Gimmel, Nylon Beat, Sillanpää sun muita fanilaumojansa ja valmistautui pitämään mahtipontista Hip Hop Propagandapuhettaan. ” Uusi Hip Hop aika on nousemassa ! Sen voiton hetki on jo käsillä ! Tänään marssimme Rock cafe Maestroon ja tuhoamme kaikki Heavymetalkommarit ! Reivatkaa kaikki hengiltä, älkää jättäkö ketään henkiin ! FESTAREILLE !! ” Maidendriffer huusi.

Poppifanit olivat aivan ekstaasissa puheesta ja laskivat popcorninsa maahan ja antoivat komeat golf aplodit Maidendrifferin puheelle. Puhe oli niin vaikuttava, että Kotipelto alkoi kyynelehtiä, vaikka osaksi itku johtui kylläkin siitä, että Karpaasin rautakangetus oli rikkonut Timo Kotipellon peräpukaman ja liukasteena oli käytetty Tiikeribalsamia. Maidendriffer kattoi tohkeissaan joukkojaan ja totesi ” Kenellä nyt on voimaa nousta Kaapelitehtaan ja Espoon keskuksen mahtia vastaan ? Järjestämme joka viikonloppu Kaapelitehtaalla ja Espoon keskuksen räkälöissä reivejä ja Tango iltoja. Tulemme Tolkin kanssa hallitsemaan maailman musiikkiteollisuutta Gimmelfanejen tötsyjen pilaamilla aivoilla ja Nylon Beat fanejen tarralenkkareilla.” Maidendriffer uhmasi.

Neljä päivää myöhemmin toisella puolella sivistynyttä yhteiskuntaa Prisoner, Trooper ja Alex Machine olivat jo selvinneet Heurekan edestä lähtevään linja-autoon, ja tälläkin kertaa heillä oli ollut onni matkassa sillä ratin takana tällä kertaa kesätöissään oli Hapi Tohtori Sykerö maskotiksi pukeutuneena ja oli luvannut ajaa seurueen lentoasemalle asti ilman maksua mistä Alex oli hyvinkin tohkeissaan.

Trooper ei enään kestänyt Alexin kyseenalaista käytöstä ja oli siirtynyt kauemmaksi istumaan Prisonerin kanssa välttääkseen julkista häpeää. ”Mestari pitää meistä huolen. Sun mestaris on keravakommari eikä siihen voi luottaa. Mut mestari anto mulle uuden Maiden T-paidan ja uudet Dieselin siniset farkut. Mut sul on edelleenki noi kusiset tarralenkkarit jalas eiks nii ? Mut mä pidän näistä lenkkareista ku ne on niin helppo saada jalkaan, ja enhän mä osaa ees rusettia tehdä. Paskat, jos se välittäis meistä se olis antanu omat Bootsinsa meille ! Mä en kuuntele mestari on kiltti mulle mee pois ! ” Alex rähjäsi bussin takapenkillä. ”Tästä tulee pitkä matka.” Totesi Trooper Prisonerille samalla kun pyöritti päätään ja kuunteli Alexin rähjäämistä takapenkillä.

Keskustan Rock cafe Maestrossa ihmisiä oli jo alettu aseistamaan tulevaa taistelua varten. Escudo oli jukeboxin soittajana joka oli koko Maestron puolustuksen sydän ja sitä olisi varjeltava hintaan mihin hyvänsä. Sir oli ovella vahtia pitämässä ja sitten se tapahtui… Muutaman sadan metrin Fredrikin kadun päästä ilmaantui tuhansia Gimmel, Sillanpää ja Nylon Beat faneja tasaisessa rintamassa J Karjalaisen Väinö biisin tahdissa Moonwalkilla edeten.

Hyökkäys alkoi ja Escudo pisti Motorheadin Hellraiserin soimaan joka esti suurinta osaa Gimmelfaneista ryntäämästä ovesta sisään, mutta käytävällä käytiin kiivasta taistelua missä monia henkiä menetettiin, kun kaikista eniten tötsyissä olevat Nylon Beat fanit pääsivät musiikista huolimatta aina narikkaan asti. Sir ja Punapiraja taistelivat urheasti lyöden kymmenittäin Sillanpääfaneja maahan, mutta Poppi fanejen ylivoima oli järkyttävä ja aina välillä yksi pääsi livahtamaan sisään yrittämään jukeboxin tuhoamista.

Kuningas Karpaasi seurasi taistelua takaalta ja hymähdellen totesi ” Mitä.. tässäkö on kaikki mihin pystyt Maidendriffer ? ”. Samaan aikaan Sir huomasi yhden muista erottuvan Sillanpääfanin rynnivän päätä huimaavaa vauhtia 2€ kolikko kädessään päättäväisesti kohti ovea. ”Anna Kaisa Hermunen Backstreet Boys paita päällään ! ” Huusi Sir.

Hermunen ryntäsi hirveällä voimalla ovesta läpi ja paiskasi Sir:n maahan ja jatkoi uhmaavasti juoksua kohti jukeboxia. ”Tapa se Escudo älä anna sen tuhota jukeboxia !” Sir huusi. Escudo otti kynsiviilansa ja iski sillä Hermusta kaulaan, mutta Hermunen ei tähän vielä menehtynyt vaan sujautti viimeisillä voimillaan 2€ kolikon sisään ja näppäili biisin numeron koneeseen jonka jälkeen vasta kaatui kuolleena maahan.

Koitti pitkä hiljaisuus ja kun uusi kappale alkoi soimaan tajusivat sankarimme puolustuksen olevan menetetty, sillä tuo biisi oli Scorpionsin You and I, joka antoi vain lisää voimia Gimmel ja Sillanpääfaneille. ”Teljetkää ovi ! Perääntykää !” Kuningas Karpaasi huusi. Puolustus oli todellakin menetetty ja helvetti oli päässyt irti.

Samaan aikaan kun sankarimme olivat häviämässä taisteluaan, lähestyi Prisoner kavereineen Helsinki Vantaa lentokenttää. Alexin jatkuva sekoileminen linja-auton takapenkillä alkoi vähitellen ärsyttämään muita matkaajia ja väistämätön tapahtui, kun epäilyttävästi Rhapsodyn Fabiota muistuttava mies käveli Alexin viereen kysyen ” Mikä hitto sua vaivaa ? Sieniä tullu syötyy vai ?”. Mies jäi kuulustelemaan Alexia linja-auton perälle, ja tämän Trooper havaitsi, mutta katsoi parhaaksi olla sekaantumatta asiaan.

Hetken kuluttua mies käveli Prisonerin ja Trooperin luokse, katsoen heitä hetken epäilevästi. Trooper oli juuri avaamassa suunsa kun mies otti Prisoneria reveleistä kiinni ja nosti paitaa ylemmäs, jonka alta paljastui nännilävistys ja Iron Maiden albumin ensipainos. ” Mikä tilaisuus kikkelihevin fanaattiselle kannattajalle” Totesi mies. Prisoner ja Trooper olivat kummatkin sen verran pahassa darrassa ettei heistä olisi ollut taistelussa mitään vastusta, joten pitääkseen albuminsa heidän olisi puhumalla selvittävä tilanteesta.

Uusia ystäviä saaneet Lappis ja Maso olivat juuri päässeet elämänsä pitkäveteisimmästä kokouksesta, ”Hurrigäräjistä” (mitä he olivat aluksi luulleet Ruotsalaisten homo-orgiaksi) jossa oli pohdittu tekisivätkö Hurriganesit Comebackin. Kokous ei ollut mennyt Lappiksen ja Mason toiveitten mukaan, koska ensimmäisten kahden päivän aikana heidän todettiin olevan kommareita ja toisen kahden päivän aikana päätettiin etteivät Hurriganesit tekisi Comebackia ja liittyisi sotaan.

Remu oli kuitenkin tarjoutunut saattamaan Lappiksen ja Mason turvallisesti Pasilan juna-asemalle josta he pääsisivät turvallisesti takaisin Keravalle. Samassa Masolla leikkasi ja pyysi Remua kääntymään ja viemään heidät Ruoholahden Metroasemalle. ”Nyt ei oikein leikkaa… ” Remu ihmetteli. ”Silloinhan joutuisitte kulkemaan Maidendrifferin nenän alta ?” Remu jatkoi. ”Joo, joo… mitä lähempänä vaaraa sitä enemmän olemme turvassa, sitä ei Maidendriffer ikinä osaisi odottaa”. Maso sanoi. ” Hmmm… nyt ei leikkaa ei millään, mutta toisaalta olen ollut vahvalla lääkityksellä viimeiset pari vuotta… ehkäpä olet oikeassa. Remu totesi. ”Ruoholahteen siis. Sinne on aina kiva mennä… tuntuu vähän samalta kuin hyppäisi sairaalan ikkunasta alas.” Remu sanoi ja alkoi saattamaan Lappista ja Masoa Ruoholahtea päin.

Samaan aikaan Maestrossa tilanne alkoi näyttämään totaalisen menetetyltä. Sir, Punapiraija ja Escudo salpasivat ovea tuoleilla ja pöydillä yrittäen pitää kiimaiset Gimmelfanit loitolla, mutta oli vain ajan kysymys milloin he murtautuisivat sisään.

”Baari on menetetty… se on ohi” Totesi kuningas Karpaasi. ”Sinä sanoit, että olemme täällä turvassa ja että Maestroa ei voi ikinä vallata !” Sir huusi. ” Niin paljon pameja… niin paljon tötsyä… Miten moisia liimanhaistelijoita vastaan voi taistella ?” Kysyi Karpaasi jo toivonsa menettäneenä.” Soittakaa ilmakitaraa kanssani… Juoskaamme urheina ja ryhdikkäinä ulos ja paljastakaamme heille ilmakitaramme.” Sir Sanoi. Kuninkaan ilme aavistuksen kirkastui ja samalla hän sanoi ”Kunnian ja Heavymetallin puolesta.”. ”Juuri niin… kunnian ja Heavymetallin puolesta”. Sir sanoi. Urheat sankarimme asettuivat riviin juostakseen heti ulos, kun Gimmelfanit saisivat oven murrettua, vaikka tiesivät sen merkitsevän varmaa kuolemaa.

Lappis ja Maso olivat Remun johdolla juuri saapumassa Ruoholahden metro asemalle samalla, kun Remu tohkeissaan kehuskeli miten oli saanut High Lightin alakerran muutettua Rock paikaksi syötyään edellisen omistajan köyhien ritareiden ja maidon kanssa, kunnes sattui näkemään kaapelitehtaan läheisyydessä olevia mainoskylttejä.

Mainoskylteissä luki Chippendalesin pojat tänään 21.00 – 23.30, lämppärinä Matti Nykänen 19.30-20.30. Jonoa oli ainakin 150 metriä sisään, joka oli täynnä kiljuvia nais Gimmelfaneja paitsi Dena jonon ensimmäisenä ja eniten ääntä pitävänä Chippendales fanina Leonardo DiCaprio paita päällään. Remu vilkuili sekavassa olotilassa ympärilleen ja huomasi entisiä fanejaan Gimmelpaitoineen ympärillään muun muassa Heikunkeikun ja Grimmien. ” Monet näistä ihmisistä olivat fanejani… heillä oli oma ääni katsomossa.” Remu sanoi epätoivoisella äänellä. ”Olen pahoillani” Maso sanoi lohduttavasti.

Remu katsoi kaapelitehtaan katolle ja näki Maidendrifferin sovittamassa uusia viininpunaisia stringejä ylleen samalla kun haaveili tulevasta strippaus urastaan.

”Maidendriffer… Kyllä nyt vittu edes Ex Heavy miehen luulisi tietävän paremmin !” Ärisi Remu itkuraivareiden partaalla. Remu päästi hirmuisen viskibasso karjaisun joka kaikui aina Herttoniemeen asti. ”Koko Heavymetallin historian, tai Rockin historian biiseissä ei ole yhtään riittävän pahaa kertosäkeistöä kuvatakseen tätä petosta.” Remu jyrisi. Hetken päästä alkoi kuulua kevyitä, mutta uhmaavia askeleita seurueen takaa.

Lappis ja Maso kääntyivät ja huomasivat Hurriganesien, Hanoi Rocksin, Leningrad Cowboys:n ja muiden Suomi rockin legendojen linkuttavan takanaan hitaasti, mutta varmasti painavilla askelilla kohti kaapelitehdasta. ”Rarum tulkaa ystäväni…”. Remu murisi. ” Tänä Yönä hyökkäämme kaapelitehtaalle rullatuolein ja rollaattorein. On todennäköistä että linkutamme kohti tuhoamme… Suomilegendojen viimeinen linkutus.”. Ja niin Legendamme linkuttivat urheasti ja ylväästi kenties viimeiseen sotaansa kaapelitehdasta kohti.

Aamun alkaessa sarastamaan muutaman minuutin päästä, oli Maestrossa jo ratkaisun hetket käsillä kun Gimmelfanit saivat esteet murrettua ja hyökkäsivät sisään Cafe Maestroon hirveällä ylivoimalla. Kunings Karpaasi ensimmäisenä nosti kuvitellun kitaransa harteilleen ja komensi joukkonsa hurjaan juoksuun ovesta ulos keskelle katua, jossa alkoi villi ilmakitaran raiskaus ja raju moshaus.

Sankarimme soittivat minkä kerkesivät ja moshasivat niin rajusti, että Escudon hiuspinnit lähtivät kuin luodit päästä ja hikistä hilsettä lensi Gimmelfanejen silmiin ja naamalle, joittenka voimasta kymmenittäin hoppareita kaatui kuolleena maahan. Sir muisti Iron Constablen sanat viidennen päivän sarastaessa itään päin katsomisesta ja näin hän suuntasi katseensa itään missä näkyikin jo uljas Iron Constable keulimassa puuhevosen selässä auringon noustessa takana.

Iron Constable katsoi taistelua muutaman sadan metrin päästä aavistuksen ylemmältä tasolta todeten ” Kuningas Karpaasi seisoo yksin ”. Hänen taakseen ilmestyi lihaksikas mies kireissä nahkahousuissa luudanvarsi hevosena, joka paljastui Manowarin Eric Adamsiksi. Adams lisäsi IC:N sanojen perään ”Hän ei ole yksin.”. Adams nosti mikrofoninsa taivasta kohti ja huusi kovalla äänellä ” Brothers of metal ! Kuninkaan
Luokse !” IC ja Adams olivat tuoneet tuhansia Heavymetal veljiään joensuusta mukanaan, jotka Ratsastivat heidän takanaan sateenvarjot ja puunoksat hevosinaan, huutaen ”Hail and Kill !” ja ”Kill with Power ! ” Fraaseja, jonka voimasta jo tuhannet Gimmelfanit jäykistyivät ja tukehtuivat omaan paskaansa, eikä henkiin jääneistä hip hoppareista ollut enää mitään vastusta kun heillä ei ollut enää ylivoimaa. Rock cafe Maestron taistelu oli päättynyt Heavymetal veljien selvään voittoon.

Ruoholahdessa Suomilegendat olivat aloittaneet julman hyökkäyksen kaapelitehtaalle, jossa ei Gimmelfaneja paljoa säästelty. Remu joukkoineen surmasivat sadoittain julmalla tavalla Gimmelfaneja ajamalla heitä umpikujaan Andy Mc Coyn samalla pummien heiltä rahaa ja röögiä karmealla Suomenkielellään. ” Hey tytsyt ei teyl ouis heuittää pauii kybää tai uähän ees uöögii ?” Andy kyseli, jonka kuulemisesta Gimmelfaneilla katkesivat verisuonet päästä, ja samaan aikaan Remu hakkasi kaljullaan kaapelitehtaan perustuksia ja tukipylväitä hajalle aiheuttaen sen välittömän sortumisen.

Ruoholahden Gimmelfanit oli lyöty kaikki maahan, mutta pahin kaikista petturiluopio Maidendriffer pääsi kuitenkin karkuun kukkakuvioidulla vaaleanpunaisella avo Kupla-Volkkarillaan, jolla hän suuntasi Tolkin luokse turvaan Espooseen uudet viininpunaiset stringit jalassaan.
Helsinki Vantaa lentokentälle jo ennättäneet Prisoner ja Trooper, olivat hätää kärsimässä linja-autossa kun Rhapsodyn Fabiota muistuttava mies vaati heiltä albumia itselleen.

Trooper rukoili miestä, ettei veisi albumia heiltä vaan antaisi heidän mennä, koska matka oli jo tarpeeksi koetellut heitä ja olivat menettäneet tovereitaankin. ” Kiltti setä anna meidän mennä, olemme jo niin lähellä Lontoota. Menetimme jo kaksi kaveriamme Sillanpääfaneille vangeiksi ja Burning Angelin he surmasivat. ” Prisoner aneli. Fabiota muistuttava mies katseli Prisoneria ja kysyi ” Oletteko te Burning Angelin kavereita vai ? ”. Johonka Prisoner vastasi ” Omasta puolestani en vitussakaan ole ! Se oli kikkeliheviluopio ja ansaitsikin kuolla saatana !”. ” Viimeinkin ymmärrämme toisiamme ”. Fabion näköinen mies sanoi. Prisoner ja Trooper kummastelivat vastausta, kunnes mies jatkoi ” Olen nimittäin hänen Ex kihlattunsa Wasted ja se luopio todellakin ansaitsi kuolla” Wastediksi paljastunut mies sanoi.

Sankarimme kättelivät yhteisymmärryksen kunniaksi ja pääsivät lähtemään ilman, että albumia olisi viety heiltä ja jatkoivat matkaansa lentokentän sisälle, jossa ostivat kolme menopaluu lippua Lontooseen, mihin Alex Machine ei tietenkään ropoakaan sijoittanut. Taistelu Helsingistä ja Rock cafe Maestrosta olivat päättyneet, mutta taistelu Espoon keskuksesta oli vasta alkanut.


Taru Heavy Metallin Herrasta
Kommarin Paluu

Rock cafe maestron ja Kaapelitehtaan taisteluiden päätyttyä Heavykommareiden upeaan voittoon, oli edessä tietenkin pakolliset ryyppäjäiset, missä Fanttasiideri ja Gambina virtasi sekä Metalli soi. Kaikilla tuntui olevan fiilis mitä korkeimmillaan paitsi Iron Constablella, joka vallan hyvin tiedosti että pahin on vasta edessä, kun Espoon paha ruhtinas Timo Tolkki saisi kuulla tappiostaan.

” Hei IC… miks et oo ryyppäämässä ja laulamassa meiän kanssa ? ” Escudo tuli kysymään. ” Kahdesta syystä ystäväiseni… Ensimmäinen syy on se, että meillä ei ole aikaa juhlimiseen vaan pitäisi mitä pikimmiten hakea Lappis ja Maso kaapelitehtaalta, sekä koota uusia joukkoja valmiiksi Tolkin vastaiskua varten ja toinen syy on se, että en halua olla lähelläkään miestä, joka laulaa Holy Diveria Goottihame päällään.” IC vastasi päätään pyörittäen.

Helsinki Vantaa kentällä Alex Machine oli saanut hämminkiä aikaan, kun oli onnistunut pöllimään Trooperin Nalle Puh repusta lentoliput ja repinyt ne säpäleiksi, sekä sysännyt syyn Trooperin niskoille, josta Prisoner oli tietenkin raivoissaan. ” Paksu Keravalainen kommari on hävittänyt tahallaan mestarin liput, jotta emme pääsisi Lontooseen” Alex syytteli. Maidenin ensipainos oli sekoittanut pahasti Prisonerin arviointikyvyn ja sen kummemmin asiaa miettimättä Prisoner käski Trooperia palaamaan Keravalle ja totesi, että hän jatkaisi Alexin kanssa kaksisteen matkaa takaisin Espooseen, koska rahaa uusiin lentolippuihin ei enää ollut.
Trooper totteli vastahakoisesti ja lähti kävelemään pois pillittäen ja peläten mitä muuta Alex oli järjestänyt Prisonerin pään menoksi.

Seuraavana aamuna Sir, Punapiraija ja Escudo olivat lähteneet IC:n johdolla hakemaan Lappista ja Masoa Kaapelitehtaalta ja paikalle saavuttuaan ilokseen näkivät ystävänsä vetämässä Leijonaa aamudarraansa samalla, kun seurasivat Remua rautakangettamassa Timo Kotipeltoa Kaapelitehtaan raunioiden edessä.

” Täällähän on ollut kunnon meininki päällä näköjään… Missäs Maidendriffer on ?” IC kysyi. ” Maidendriffer oli pakenemassa vaaleanpunaisella Kuplallaan, mutta oli tankannut Mobil-1 :sen sijasta moottoriinsa Motor up: lla ja se leikkasi kiinni… Eli tuolla muutaman sadan metrin päässä Maidendriffer on lukittautunut kuplaansa pillittämään kuin pikkutyttö… ei siitä enää mitään vastusta tai vaaraa ole. ” Remu vastasi ja samassa huomasi Kotipellon kuolleen verenmyrkytykseen ruosteisen rautakangen takia.

” No hyvä… Minä ja Maso lähdemme Tampereen ravintola Hell:ään valmistelemaan puolustusta Tolkin hyökkäystä varten ja te loput jäätte Kuningas Karpaasin avuksi keräämään lisää joukkoja tulevaa sotaa varten.” IC sanoi ja lähti välittömästi Mason kanssa kohti Tampereen ravintola Hell:ää.

Alex ja Prisoner olivat pikkuhiljaa lähestymässä Espoota salaisia pikkuteitä pitkin, kunnes saavuttivat Espoon keskuksen jo näköetäisyydelle. ” Tästä eteenpäin meidän on edettävä viemäreitä pitkin.” Alex totesi ja avasi viemärin kannen Prisonerille, joka hetken epäröityään ryömi pimeään viemäriin yksin Alexin jäädessä ulos. Viemärissä oli pilkkopimeää ja Prisonerin oli pakko ottaa Batman repustaan Mag Lite valaisin, jonka oli aikoinaan saanut lahjaksi Darren Shanilta karvanoppia ja wunderbaumeja vastaan.

Prisoner alkoi valaisemaan tietään ja samassa näki maassa ja katossa riippumassa olevia puolimädäntyneitä Gimmelfanien ruumiita ja luurankoja. Paskanhalvauksen saanut Prisoner ymmärsi, että Alex oli johdattanut hänet ansaan ja alkoi epätoivoisesti pinkomaan karkuun yrittäen löytää ulos viemäreistä, kunnes huomasi jonkin hahmon liikkuvan aivan edessä. Prisoner valaisi vapisevin käsin nähdäkseen mikä edessä oikein liikkui ja näky oli järkyttävintä mitä Prisoner oli eläessään nähnyt… Paavo Väyrynen smokkiin pukeutuneena !

Näky oli niin pelottava että Prisoner ei järkytyksen takia kyennyt liikkumaan taikka edes apua huutamaan. Paavo käveli Prisonerin nenän eteen ja alkoi selventämään miksi hänet olisi aikoinaan pitänyt valita Suomen Presidentiksi ja muita poliittisia näkemyksiään.

Prisoner oli tietenkin vain tavallinen Keravalainen, eikä pystynyt suutaan edes avaamaan vaan kaatui kalpean elottomana ja vaahtoa kuolaavana maahan. Samaan aikaan kun Paavo Väyrynen oli nostamassa Prisoneria harteilleen, kuin tyhjästä ilmestyi Trooper ja iski Paavoa kassiosastolle Prisonerin Mag litella jonka oli maasta löytänyt. Paavollahan ei tietenkään munia ollut, mutta mahtavat kivekset kylläkin ja Trooperin lyönnin voimasta silmät pulpahtivat Paavon ohimoista maahan ja näin Suomessa oli jälleen yksi luopiopoliitikko vähemmän.

Trooper oli ollut jo matkalla Keravalle, mutta törmännyt sattumalta lentoemäntäkoulusta juuri päässeeseen Hammeriin, joka oli nähnyt miten Alex Machine oli vienyt liput Trooperin Nalle Puh repusta ja heittänyt silput roskikseen. Trooper nosti Prisonerin päätä ja hetken katsottua hänen elotonta ja kalpeata ruumista tuli siihen tulokseen, että paras ystävänsä oli kuollut. Aikaa suremiseen ei ollut, koska kulman takaa alkoi kuulumaan Gimmelfanejen askeleita ja Trooper välittömästi nappasi ensipainoksen Prisonerin paidan alta ja piiloutui muutaman metrin päähän katselemaan mitä tapahtuu.

Gimmelfanit huomasivat Prisonerin ruumiin ja alkoivat höpisemään tötsyissään ” Kato Paavo on taas halvaannuttanu yhen heavykommarin.” ” Eiks se ookkaan kuollu vai ?” ”Ei… Paavo tykkää ekaks halvaannuttaa uhrinsa ja sitoo ne penkkiin, jonka jälkeen puhuu niille millainen Presidentti olisi ollut kunnes he hitaasti kuolevat... Siitä Paavo tykkää.” Gimmelfanit hörisivät ja ottivat Prisonerin kantoon ja lähtivät viemään häntä Espoon keskukseen.

Samaan aikaan IC ja Maso saapuivat Tampereen Street baariin, jonka edessä näkivät balleriinaksi pukeutuneen KuoliOn kiukuttelemassa portsareille siitä, että Päärynäsiideri oli liian vahvaa heillä. IC ja Maso kävelivät Street baariin sisään ja jatkoivat rappusia pitkin yläkerran ravintola Hell:ään ja pyysivät portsareilta, että pääsisivät juttelemaan Hell:n väliaikaisen omistajan JoonasGersin kanssa. ” Ennen kuin tapaamme JoonasGersin sinun on hyvä tietää, että hän oli Burning angelin vanha Kimble pelikaveri ja asennevammainen, koska on menettänyt ainoan pelikumppaninsa, eli pidä turpas kiinni tai rautakangetan sut.” IC sanoi Masolle.

Kokous meni päin vittua… Maso ei osannut pitää turpaansa kiinni vaan halusi heti pelata Kimbleä JoonasGersin kanssa, vaikka ei osannut ylipäätään muuta kuin autokorteilla pelata keravalaisten tapaan, josta JoonasGers vain tuohtui entistäkin enemmän ja käski molempien häipyä. ” Saatanan luopio ! Olet taas kerran ryssinyt kaiken perkele !” IC rähjäsi Masolle.

Muutaman tunnin päästä kun tunteet olivat taas laantuneet, IC ja Maso ryyppäsivät lakisääteistä yökossu snapsejaan ja keskustelivat tulevasta hyökkäyksestä. ” Hyökkäyksestä tulee raju ja huolenamme ei ole pelkästään kymmenet tuhannet Gimmelfanit vaan Tolkin apuna on myös ihmisiä.” IC sanoi. ” Ja eniten minua huolestuttaa se että Tolkin alaisuudessa on myös Gimmelfaneista pahin ja voimakkain, eli Tarja Halonen jonka naamasta ei voi kukaan sanoa onko hän elävä vai kuollut.” IC tuskaili huolestuneena.

Samassa huoneeseen tepasteli juuri taistelusta tullut Wasted todeten, että alakerran Street bar oli jo menetetty Gimmelfaneille, jotka olivat iskeneet yllätyshyökkäyksen KuoliOn balleriinaharhautuksen turvin. Wasted alkoi katsomaan Masoa ihmettelevästi, jota IC ei voinut olla huomaamatta. ” Tämä ei taida olla ensimmäinen Keravalainen, jonka olet nähnyt ?” IC kysyi. ” Ei ole… Näin kaksi Keravalaista muutama päivä sitten linja-autossa, kun olin tulossa Heurekan riikinkukkojen ja oravien parittelutavat näytöksestä.” Wasted vastasi. ” Prisoner ja Trooper ovat siis hengissä ? Kerro minulle kaikki. ” IC pyysi.


Edit: Kenties alkuperäinen kirjoittaja Rainmaker joskus löytää tän uuden keskustelufoorumin ja jatkaa tarinan loppuun asti LOL
 
^Hyvä kun laitoit tuon tarinan tänne, niin pääsee kaikki jotka ei vielä ole siihen tutustunut lukemaan sen. Ja toivotaan että taruun saadaan vielä se päätös osa joskus luettavaksi. :wiggle:
 
^Tosiaan. Ne jotka eivät ole tuota vielä lukeneet, niin kannattaa tutustua.Tosin tuossa on kyllä yhteen kertaan melkoisen paljon lukemista. :shock:


np: Kotiteollisuus -Minä Olen 8)
 
Minäpäs sanon, että olipa harvinaisen tylsää juttua. En jaksanut lukea edes puoleenväliin. 8)
 
Paddy said:
Minäpäs sanon, että olipa harvinaisen tylsää juttua. En jaksanut lukea edes puoleenväliin. 8)
Oho! Olet varmaan ainoa joka on tuota mieltä. :eek: Tai olet ainakin ainoa joka uskaltaa sen sanoa.
Tarina on omasta mielestäni hauska ja on hyvä että se saatiin tänne.
 
Paddy said:
Minäpäs sanon, että olipa harvinaisen tylsää juttua. En jaksanut lukea edes puoleenväliin. 8)

Noniin, vihdoinkin joku joka on samaa mieltä. Tylsää kuraahan tuo.
 
mariner said:
Noniin, vihdoinkin joku joka on samaa mieltä. Tylsää kuraahan tuo.

kuten yllä... ja lisäys > liian raskasta luettavaa...mutta onneksi maailma ei ole kaikille samannäköinen :)
 
Luin ton tarinan kyllä maidenfinlandilla ja olihan se aika hauska. Luulen tosin, että sä toimii paremmin pienemmissä osissa(kuten se oli maidenfinlandilla), koska samat vitsit toistuvat moneen kertaan, niin ei ne oikein naurata, jos lukee koko jutun kerralla.
 
Tämä on niin Helmi! LOL Nauran vaan koko ajan täällä vedet silmissä.. Hyvä että tännekkin pistit kun en ikinä ehtinyt tuolta MF:n forumilta sitä loppuun asti lukemaan. on varmaan kirjoittajallakin ollut hauskaa tossa tehdessä kun on tollasia keksinyt!? 8)
 
^ Todellakin LEGENDA LOL
Makuasioistahan ei voi kiistellä, mut te jotka vähättelette tuota stooriita ni tehkääs parempina ja huumorintajusempina sit vaikka samalla periaatteella omat versionne jostakin Matrixeista tai tähtiensodista meille... Jos parempaan pystytte niin kiitän ja kumarran erittäin kiitollisena :p
 
Onhan tuo ihan hilpeä ja hyvää mielikuvitusta (paljonko plagionti vaatii mielikuvitusta? :roll: ) osoittava.
 
En ollut ehtinyt tuota loppua edes lukea mutta hauskaa tekstiä ja hauska päästä mukaan...(kimble-pelaaja...)! LOL LOL LOL
 
Back
Top