Paras Maidenin levy? Perusteluja
- Thread starter The Nomad
- Start date
Ed The Ead
New Member
7th son of a 7th son, koska se on ainoa levy josta ei löydy yhtään heikkoa lenkiä, toisin kuin kaikista muista.
Roskisdyykkari
New Member
1. Seventh Son Of A Seventh Son / Number of the Beast jaetulla ykkös sijalla - Kaksi aivan mahtavaa levyä jossa jokainen kappale on loistava.
2. Piece of Mind - Tämäkin todella hyvä levy, ei tässäkään oikein huonoja kappaleita ole. Suosikit Trooper, Revelations, Where Eagles Dare sekä To Tame A Land.
3. Somewhere In Time / Dance of Death / Powerslave - Mahtavia nämäkin.
EDIT: En keksi sen parempia perusteluja.
2. Piece of Mind - Tämäkin todella hyvä levy, ei tässäkään oikein huonoja kappaleita ole. Suosikit Trooper, Revelations, Where Eagles Dare sekä To Tame A Land.
3. Somewhere In Time / Dance of Death / Powerslave - Mahtavia nämäkin.
EDIT: En keksi sen parempia perusteluja.
Buckethead
New Member
Seventh son of a seventh son/Piece of mind/the number of the beast
Tossa on kolme niin kovaa levyä, että on vaikeaa valita paras, mutta ssoass on tullu kuunneltua eniten, joten kaitse se sitten on paras.
Tossa on kolme niin kovaa levyä, että on vaikeaa valita paras, mutta ssoass on tullu kuunneltua eniten, joten kaitse se sitten on paras.
QazKFD
Member
Seventh Son of a Seventh Son.
Tässä levyssä kulminoituu koko Maidenin tuotannon perimmäinen idea. Tämä on se levy, mikä muistetaan, tai noh, ehkä the Number of the Beast on myös aika hyvin tiedossa
Kuitenkin, tähän loppuu niin sanottu kulta aika, ja tässä ollaan ehkä korkeimmalla mihin ikinä päästään. Tähän loppui, toistaiseksi Adrian Smithin ura Iron Maidenissa.
Soitanta on tarkkaa, suhteellisen hiottua ja aika fiinin kuuloista. Biiseissä on selkeä yhtenäinen teema, mikä myös toimii. Myös tämä samainen asia antaa mahdollisuuden loistavan tunnelman säilyttämiseeen koko levyn lävitse. Kaikki instrumentit osuvat kyllä yksiin tällä albumilla, synat, kitarat, bassojuoksuttelut ja myös Madmanin rummut.
Brucen laulua nyt tuskin erikseen tarvitsee mainita, kun jokainen on tämän levyn kuunnellut.
Myös biisit, yllätys yllätys, ovat alusta loppuun totaalista aatelia. Tajunnan räjäyttää intron jälkeen kunnon tykitys, Moonchild, jossa Bruce tuo vokalisoinnillaan kylmät väreet selkäpiihin. Tässä luodaan levylle tunnelma, joka jää mieleen ainiaaksi. Lyriikoiden osalta biisi on enemmän kuin mahtava.
Tahtia hieman hiljentää mukavasti etenevä Infinite Dreams, poikkenee sanoituksiltaan ehkä hivenen, mutta vain hyvällä tapaa erottuen. Huippenee loppua kohden ja sooloineen on todella kova biisi.
Sitten hieman pakollinen lyhyempi ja "popimpi" biisi, eli Can I Play With Madness, rokkaa aivan täysillä eikä lassahda kuin hieman väliosassa. Se annettakoon anteeksi.
Edelleen pysytään ehkä vähän kevyemmällä linjalla, kun ilmoille lasketaan the Evil That Men Do. Lyriikat ovat uskomattomat, soolot toimivat ja Bruce laulaa aivan mainiosti, kuten tapoihin kuuluu. Toimii, kuin junan vessa. Toimii varmasti vähän erilaisesta musiikistakin pitävälle.
Sitten kaivetaan esiin levy eepos. Nimikkobiisi joka kruunaa teeman, eli Seventh Son of Seventh Son, jonka kitarariffit ja kuorot tekevät heti alussa selväksi mistä on kysymys. Tätä tietoa vahvistaa Brucen jäätävän hyvä laulusuoritus raidalla. Uskomatonta. Loppua kohden, suvannosta nousten biisi nousee uuteen huippuun ja kitarat saavat luvan astua esiin, ja astuvatkin. Tämä biisi syöpyi pikkupojan takaraivoon liiankin hyvin aikoinaan.
Sitten, vähän rauhoitutaan taasen, kun teemassa hyvin kiinni pysyvä Prophecy tulee vuoroon. Alkuunsa, vuonna nolla, tämä biisi oli kompastuskivi, mutta nyttemmin tätäkin osaa arvostaa. Tunnelma ja harmonia säilyy rikkoutumattomana.
Bassojuoksuttelulla alkaa sitten levyn virallinen hoilausbiisi(tm) joka lyö jalatkin alta. Tunnelma pysyy kasassa edelleen ja uskomaton kertosäe ja edelleen jäätävät laulusuoritukset tuovat jälleen kylmät väreet, jo ties kuinka monetta kertaa.
Sitten on aika kahdeksannen kappaleen, levyn päättävän Only the Good Die Youngin. Tämä päättää levyn osuvasti, sopii teemaan yllättävänkin hyvin, lyyrikat ovat taas mukavan idearikkaat ja soitantakin toimii. Biisi ei pysähdy missään vaiheess hetkeksikään. Tämän oltua ohi, alkaa outro, joka menee samoin sanoin kuin levyn alussa oleva introkin, seven deadly sins, seven ways to win...
Summa summarum, Maidenin paras julkaisu, toistaiseksi. Levyllä ei suurempia virheitä ole, mutta yksi selkeä, se loppuu.
PS. Jos topic on "blaa blaa, perusteluja, niin niitä odotetaan jo threadin alustukseen.
PPS. Löytäjä saa pitää jokaisen kirjoitusvirheen.
Tässä levyssä kulminoituu koko Maidenin tuotannon perimmäinen idea. Tämä on se levy, mikä muistetaan, tai noh, ehkä the Number of the Beast on myös aika hyvin tiedossa
Kuitenkin, tähän loppuu niin sanottu kulta aika, ja tässä ollaan ehkä korkeimmalla mihin ikinä päästään. Tähän loppui, toistaiseksi Adrian Smithin ura Iron Maidenissa. Soitanta on tarkkaa, suhteellisen hiottua ja aika fiinin kuuloista. Biiseissä on selkeä yhtenäinen teema, mikä myös toimii. Myös tämä samainen asia antaa mahdollisuuden loistavan tunnelman säilyttämiseeen koko levyn lävitse. Kaikki instrumentit osuvat kyllä yksiin tällä albumilla, synat, kitarat, bassojuoksuttelut ja myös Madmanin rummut.
Brucen laulua nyt tuskin erikseen tarvitsee mainita, kun jokainen on tämän levyn kuunnellut.
Myös biisit, yllätys yllätys, ovat alusta loppuun totaalista aatelia. Tajunnan räjäyttää intron jälkeen kunnon tykitys, Moonchild, jossa Bruce tuo vokalisoinnillaan kylmät väreet selkäpiihin. Tässä luodaan levylle tunnelma, joka jää mieleen ainiaaksi. Lyriikoiden osalta biisi on enemmän kuin mahtava.
Tahtia hieman hiljentää mukavasti etenevä Infinite Dreams, poikkenee sanoituksiltaan ehkä hivenen, mutta vain hyvällä tapaa erottuen. Huippenee loppua kohden ja sooloineen on todella kova biisi.
Sitten hieman pakollinen lyhyempi ja "popimpi" biisi, eli Can I Play With Madness, rokkaa aivan täysillä eikä lassahda kuin hieman väliosassa. Se annettakoon anteeksi.
Edelleen pysytään ehkä vähän kevyemmällä linjalla, kun ilmoille lasketaan the Evil That Men Do. Lyriikat ovat uskomattomat, soolot toimivat ja Bruce laulaa aivan mainiosti, kuten tapoihin kuuluu. Toimii, kuin junan vessa. Toimii varmasti vähän erilaisesta musiikistakin pitävälle.
Sitten kaivetaan esiin levy eepos. Nimikkobiisi joka kruunaa teeman, eli Seventh Son of Seventh Son, jonka kitarariffit ja kuorot tekevät heti alussa selväksi mistä on kysymys. Tätä tietoa vahvistaa Brucen jäätävän hyvä laulusuoritus raidalla. Uskomatonta. Loppua kohden, suvannosta nousten biisi nousee uuteen huippuun ja kitarat saavat luvan astua esiin, ja astuvatkin. Tämä biisi syöpyi pikkupojan takaraivoon liiankin hyvin aikoinaan.
Sitten, vähän rauhoitutaan taasen, kun teemassa hyvin kiinni pysyvä Prophecy tulee vuoroon. Alkuunsa, vuonna nolla, tämä biisi oli kompastuskivi, mutta nyttemmin tätäkin osaa arvostaa. Tunnelma ja harmonia säilyy rikkoutumattomana.
Bassojuoksuttelulla alkaa sitten levyn virallinen hoilausbiisi(tm) joka lyö jalatkin alta. Tunnelma pysyy kasassa edelleen ja uskomaton kertosäe ja edelleen jäätävät laulusuoritukset tuovat jälleen kylmät väreet, jo ties kuinka monetta kertaa.
Sitten on aika kahdeksannen kappaleen, levyn päättävän Only the Good Die Youngin. Tämä päättää levyn osuvasti, sopii teemaan yllättävänkin hyvin, lyyrikat ovat taas mukavan idearikkaat ja soitantakin toimii. Biisi ei pysähdy missään vaiheess hetkeksikään. Tämän oltua ohi, alkaa outro, joka menee samoin sanoin kuin levyn alussa oleva introkin, seven deadly sins, seven ways to win...
Summa summarum, Maidenin paras julkaisu, toistaiseksi. Levyllä ei suurempia virheitä ole, mutta yksi selkeä, se loppuu.
PS. Jos topic on "blaa blaa, perusteluja, niin niitä odotetaan jo threadin alustukseen.
PPS. Löytäjä saa pitää jokaisen kirjoitusvirheen.
Wayne Campbell
New Member
The Nomad said:
Voisit itsekin laitaa hieman niitä mainitsemiasi perustelu, varsinkin kun valintasi on (kaikella kunnioituksella valintaa ja levyä kohtaan), hieman epätavallinen.
Itse on tota perusteluja tohon kirjottanu, mikä lie ylläpito sen on siihen lisänny. Ja tosta "epätavallisesta valinnasta" jotta kyllähän toi Seventh Son ja Piece Of Mind ja muut on kans kovia levyjä mut niis on aina yks tai kaks ei niin hyvää biisiä ja mun mielestä tos BNW:llä ei oo yhtäkää huonoa biisiä.Wayne Campbell said:
Dance of Death.
Kyllähän sitä piti jonkun aikaa odotella, mutta meikäläisen ranking-listalle tuli tämän levyn myötä vihdoinkin uusi ykkönen. On tullut tässä loman aikana moneen otteeseen kuunneltua ko. levy alusta loppuun ja voin sanoa että kokonaisuutena toimii aivan mielettömän hyvin. Levyltä löytyy jotain joka lähtöön, Wildest Dreams ja Rainmaker räjäyttää pankin heti kättelyssä. Rainmaker kuuluu ehdottomasti Maidenin parhaimpiin nopeatempoisiin biiseihin. Wildest Dreams on myöskin alkanut avautua paremmin monen kuuntelun jälkeen, varsin nerokas kappale tämäkin, luotu livebiisiksi.
No More Lies kuuluu selvästi levyn parhaimpiin biiseihin, vaikka tätä en ajatellut sanovani vielä loman alkaessa. Toistoa kappaleesta kyllä löytyy mutta ei puuduttavasti, itse asiassa tuo kertosäehän on luotu tähän biisiin kuin nyrkki silmään. Montségur myös helmenä levyllä, olisinpa itse halunnut kuulla tämän biisin myös livenä mutta kaikkeahan ei ikinä voi saada...
Dance of Death on todellinen helmi. Jotkut ovat pariinkin otteeseen sanoneet biisiä laahaavaksi mutta en voi heitä ymmärtää. Maidenin tarinankerrontaa parhaimmillaan: alku hitaasti, sitten räjähtää ja lopetetaan hitaasti sekä tyylikkäästi. Gates of Tomorrow toimii myös loistavasti A. Kiven MaidenFinlandissa olleen tulkinnan jälkeen, kiitos hänelle siitä. Tuli sen ansiosta huomattua yhä paremmin, että jos tietää biisin sanoman niin kappale tuntuu entistä paremmalta. Erityismaininta tälle biisille mahtavista harmonia osuuksista.
New Frontier lukeutuu omiin suosikkeihini tältä levyltä, kympin arvoinen suoritus. Kyllä odotan mielenkiinnolla minkälaista tavaraa Nicko tulee tulevaisuudessa ulos pukkaamaan. Kertosäe on yksi parhaimpia mitä Maidenin biiseissä on ikinä ollut, se vaan iskee joka kerta. Paschendale on taas ihan oma lukunsa, Dance of Deathin ehkä paras kappale, tosin mielipide vaihtuu lähes joka kuuntelukerran jälkeen. Smithin kynästä on monta mahtavaa biisiä vuosien varrella lähtenyt ja tämä vetää kyllä kaikille vertoja loistavasti. Livenä ehdottomasti saa vielä lisää loistoa, meinasi ihan tippa tulla edellisellä keikalla linssiin tämän aikana...
Face in the Sand on levyn heikoin kappale, mutta odottelen sitä hetkeä että se avautuu täydellisesti, joka kuuntelun jälkeen kuulostaa paremmalta ja paremmalta. Ei huono biisi siis ollenkaan, mutta näin kovassa seurassa jotkut biisit jää auttamatta jalkoihin enemmän tai vähemmän. Age of Innocence iski oikeastaan heti ensimmäisellä kerralla, ehkä siksi että mulle tulee aina kertosäkeestä mieleen Wasted Years alitajuisesti.
Journeyman sulkee loistavalla tavalla tämän mahtavan levyn, olin jo odotellut että milloin Maiden vetää 100% akustisen biisin ja hyvin se toimii. Biisi toimii ehdottomasti parhaiten silloin kun on kuunnellut levyn kokonaan ja päättää sen Journeymaniin, silloin on joka kerta tunteet pinnassa enemmän tai vähemmän. Livenä mahtava kokemus!
Brucen ääni levyllä ei ehkä ihan parasta Brucea mutta erittäin lähelle sitä päästään. Ja Bruce nyt kuulostaa aina hyvältä joten siitä ei mitään huonoa mainintaa. Melodiat oli koko levyn ajan mahtavia, ja harmoniaosia oli ilokseni enemmän kuin BNW:llä. Nicko ja Stevekin vetivät täydellisen suorituksen tälle levylle ja plussaa vielä siitä että kaikki bändin jäsenet osallistuivat biisien tekoon, sillä tavalla levylle tuli lisää monipuolisuutta. Ehdottomasti kympin levy!
Kyllähän sitä piti jonkun aikaa odotella, mutta meikäläisen ranking-listalle tuli tämän levyn myötä vihdoinkin uusi ykkönen. On tullut tässä loman aikana moneen otteeseen kuunneltua ko. levy alusta loppuun ja voin sanoa että kokonaisuutena toimii aivan mielettömän hyvin. Levyltä löytyy jotain joka lähtöön, Wildest Dreams ja Rainmaker räjäyttää pankin heti kättelyssä. Rainmaker kuuluu ehdottomasti Maidenin parhaimpiin nopeatempoisiin biiseihin. Wildest Dreams on myöskin alkanut avautua paremmin monen kuuntelun jälkeen, varsin nerokas kappale tämäkin, luotu livebiisiksi.
No More Lies kuuluu selvästi levyn parhaimpiin biiseihin, vaikka tätä en ajatellut sanovani vielä loman alkaessa. Toistoa kappaleesta kyllä löytyy mutta ei puuduttavasti, itse asiassa tuo kertosäehän on luotu tähän biisiin kuin nyrkki silmään. Montségur myös helmenä levyllä, olisinpa itse halunnut kuulla tämän biisin myös livenä mutta kaikkeahan ei ikinä voi saada...
Dance of Death on todellinen helmi. Jotkut ovat pariinkin otteeseen sanoneet biisiä laahaavaksi mutta en voi heitä ymmärtää. Maidenin tarinankerrontaa parhaimmillaan: alku hitaasti, sitten räjähtää ja lopetetaan hitaasti sekä tyylikkäästi. Gates of Tomorrow toimii myös loistavasti A. Kiven MaidenFinlandissa olleen tulkinnan jälkeen, kiitos hänelle siitä. Tuli sen ansiosta huomattua yhä paremmin, että jos tietää biisin sanoman niin kappale tuntuu entistä paremmalta. Erityismaininta tälle biisille mahtavista harmonia osuuksista.
New Frontier lukeutuu omiin suosikkeihini tältä levyltä, kympin arvoinen suoritus. Kyllä odotan mielenkiinnolla minkälaista tavaraa Nicko tulee tulevaisuudessa ulos pukkaamaan. Kertosäe on yksi parhaimpia mitä Maidenin biiseissä on ikinä ollut, se vaan iskee joka kerta. Paschendale on taas ihan oma lukunsa, Dance of Deathin ehkä paras kappale, tosin mielipide vaihtuu lähes joka kuuntelukerran jälkeen. Smithin kynästä on monta mahtavaa biisiä vuosien varrella lähtenyt ja tämä vetää kyllä kaikille vertoja loistavasti. Livenä ehdottomasti saa vielä lisää loistoa, meinasi ihan tippa tulla edellisellä keikalla linssiin tämän aikana...
Face in the Sand on levyn heikoin kappale, mutta odottelen sitä hetkeä että se avautuu täydellisesti, joka kuuntelun jälkeen kuulostaa paremmalta ja paremmalta. Ei huono biisi siis ollenkaan, mutta näin kovassa seurassa jotkut biisit jää auttamatta jalkoihin enemmän tai vähemmän. Age of Innocence iski oikeastaan heti ensimmäisellä kerralla, ehkä siksi että mulle tulee aina kertosäkeestä mieleen Wasted Years alitajuisesti.
Journeyman sulkee loistavalla tavalla tämän mahtavan levyn, olin jo odotellut että milloin Maiden vetää 100% akustisen biisin ja hyvin se toimii. Biisi toimii ehdottomasti parhaiten silloin kun on kuunnellut levyn kokonaan ja päättää sen Journeymaniin, silloin on joka kerta tunteet pinnassa enemmän tai vähemmän. Livenä mahtava kokemus!
Brucen ääni levyllä ei ehkä ihan parasta Brucea mutta erittäin lähelle sitä päästään. Ja Bruce nyt kuulostaa aina hyvältä joten siitä ei mitään huonoa mainintaa. Melodiat oli koko levyn ajan mahtavia, ja harmoniaosia oli ilokseni enemmän kuin BNW:llä. Nicko ja Stevekin vetivät täydellisen suorituksen tälle levylle ja plussaa vielä siitä että kaikki bändin jäsenet osallistuivat biisien tekoon, sillä tavalla levylle tuli lisää monipuolisuutta. Ehdottomasti kympin levy!
QazKFD
Member
Aivan totta, kaksi loistavaa lähtöä heti alkuun, tuo ei voi jättää ketään kylmäksi. Wildest Dreams on todellakin livebiisien aatelia, mutta nyttemin alkanut ihan studioversionakin toimimaan. Rainmaker taasen on selkeää eliittiä, mutta livenä vähän ehkä epäonnistui niin huudatusvoittoiseen settiin.escudo said:
Tämä oli itseasiassa ensimmäinen biisi, jonka kuvittelin soivan livenä upeati. Soihan se, mutta itse ehkä ihan vähän kerkisin kyllästymään. Johtunee kyllä siitä kun en _jaksanut_ huutaa enää tuossa vaiheessaescudo said:
Mitä tähän voi sanoa? Uskomaton biisi. Livenä enemmän uskomaton.escudo said:
Aivan, albumin paras raita. A masterpiece ellen sanoisi. Nimibiisi vain hiukan jäljessä.escudo said:
Totta, mutta tämä biisi niinkuin odottaa ja odottaa alkamistaan, mutta meneekin samalla kaavalla. Mielenkiintoinen veto.escudo said:
Tämä on nimettömämmistä todella hyvä biisi, kertosäe tavallaan lässähtää, ja menee ehkä vähän popiksi, mutta /me likes. Olisi saanut livenä tulla.escudo said:
Ja komppaan tuossakin, Reissumies(tm) lopettaa albumin todella siististi. Hieno suoritus bändiltä, en olisi ikinä uskonut näin kovaa kamaa tulevan, ennen tämän julkaisua.
Mutta paras tämä ei ole
Totanii, en suinkaan valita, mutta joitakin viestejä lukiessani tulee taas mieleen eräs asia, mitä MFF:llä jauhettiin monesti: Jos on tämän kaltaisia threadeja, niin PERUSTELKAA, HYVÄT IHMISET! Näin on paljon mielenkiintoisempaa lukea viestejä parin sanan pituisten viestien sijaan. Kiitos, jatkakaa.
Paras levy on mielestäni tällä hetkellä Dance Of Death, ja pistän arvioni, minkä luojan kiitos tallensin koneelle kun postasin sen MFF:ään.
"Vihdoin tänään sain sen käsiini(ke. 10.9). Kun kansi paljastettiin virallisilla sivuilla tuntui että jaahas, että semmosta. Mutta levystä kun katsoo, niin passaa oikein hyvin ja nuo CGI-ukotkaan ei haittaa ollenkaan. Tosi jees kansi ei siin mitn. Nyt tällä hetkellä luureista kuuluu Paschendale, ja ko. biisi on aivan loistava mestariteos. Jos Alexander the Greatia ei ikinä soitettu keikalla, nii johan se on perkele kumma jos ei tätä. Bändi on uransa huipussa varmasti ja viimeistään tämän levyn myötä. Kaikki on just perfect: soundit kohdallaan, bändi elämänsä vedossa, Bruce kiekuu kuin TNOTB:n aikoihin ja kolmea kitaraa on todella opittu hyödyntämään. Kansilehtisen sisäkuvat bändistä ovat loistavia ja kaksinkerroin parempia mitä esim. BNW:llä tai SIT:llä, vaikka joissain kuvissa ajoittain nuo 'haamunaiset' häiritsevätkin. Mutta on äijillä tyylitaju säilynyt (?) Tuosta voi ollakin joku toista mieltä(kö?) Mutta käydäämpäs biisi biisiltä läpi...
* Wildest Dreams: Jo Give Me Ed... Till' Im Dead kiertueella tutuksi tulleella biisillä räväytetään koko komeus käyntiin.Tyypillinen nopea Maiden-rokkari, joka tempaisee sen verran mukaansa, että toivoisi että olisi auto alla ja tämä soimassa taustalla. Krediiteissä lukee Smith/Harris, jonka kuulee. Smithiltä tulee komeat ja muistettavat riffit. Ei liian raskaita,mutta ei liian kevyitäkään. Soolo on Smithiltä taas aivan huippuluokkaa, ja väliosan nostatus saa viittä vaille heittämään veivit Mutta silti, tämä biisi on kokonaisuutena katsoessa levyn vähiten hyvä biisi. Johtuu varmaan siitä kun on kuitenkin monilta GMETID bootlegeilta kuullut tätä. Mutta hyvä biisi. 8
*Rainmaker: Levyn toisena biisinä räväyttävä Rainmaker saa ihmisen odotukset levyltä vaan nousemaan, eikä tule tuottamaan pettymystä. Jos luulit että Ghost of the Navigator on kakkosraitana loistava, niin saattaa olla aika muuttaa mielipidettänsä tämän biisin kuultuaan
Loistava kertosäe melodioineen, ja väliosa saa taas ihokarvat tanssimaan biisin tahdissa. Loistava biisi josta ei puutu meininkiä ja tunnelmaa. 10
*No More Lies: Kun kuulin tämän kaverin kautta streamina, niin johan pomppas. Voiko tämän parempaa biisiä levyllä olla? Se selviää kunhan etenen arvostelussa Alku rauhallinen taas loistavine melodineen ja vaikuttaa siltä että viimeistään tämä biisi saa ihmisen tajuamaan että kyseessä on kovin hevilätty kymmeneen vuoteen. Lead osa on tunnelman nostattajan, kunnes
Bruce kirkaisee 'No More Lies!!' ja soittimet pauhaa tukutukutu-tukutukutu taustalla, kunnes päästään kunnon vauhtiin. Jouset jotka on tungettu biisiin/levylle antaa maustetta kokonaisuuteen, ja joka myös passaa hellvetin hyvin tähän. Soolo on jälleen uskomattoman kuuloinen, mikä antaa tähän muuten täydelliseen kokonaisuuteen sen pienen, mutta paljoa tarkoittavan +:n. Maidenia
parhaimmillaan. 10+
*Montségur: Ehkäpä raskain biisi tällä levyllä. Alkua myöten on biisi täynnä meininkiä, ja se ei tule loppumaan ennen biisin loppua J. Kertosäe on taas karvoja pystyyn nostattava, ja Bruce kiekuu kuin mikäkin kukko. Kerron jälkeen tuleva kohta missä kitara meuhkaa melodiaa laulun kanssa on vähän ’karkkimainen’, mutta loistava silti. Gersin soolo on on huippuluokkaa ja taas väliosa saa ihmisen transsiin. Sen jälkeen tuleva komppivaihdos laukkaan, on hupaisen kuuloinen, mutta taas päästään normaaliin meininkiin ja sitä se onkin koko biisi täynnä kuten jo mainitsinkin. 9
*Dance of Death: Nonnih, itse nimikkoraita, ja aivan sanoinkuvaamaton. Kaikki on niin täydellistä tässä biisissä että saa melkein allekirjoittaneen puristamaan muutaman kyyneleen Alku taas rauhallinen, ja mitä pidemmälle edetään sen uhkaavammaksi tunnelma muuttuu, kunnes päästään itse asiaan. Jouset taas tuo sen plussan tähän biisiin ja mikä parasta, sitä kestää melkein koko biisin ajan. Soolot on taas niin loistavia, etten ole yhdelläkään Maiden levyllä yhtä mahtavia kuullut. Mutta väliosa jälleen kerran saa ihmisen sellaiseen hurmos tilaan etten ainakaan itse ole vastaavaa kokenut pitkään aikaan. Tämä tekstinpalanen saa tiivistettyä yhteen sanaan: täydellinen. 10+
*Gates of Tomorrow: Ja synkästä Dance of Deathista siirrymme pirteämpään biisiin, jonka alku muistuttaa Lord of the Fliesia ja ihme kyllä Tailgunneria, mielestäni. Alku kiihtyy kokoajan massiivisemmaksi kokonaisuudeksi, jolloin räjähtää. Melodia on pirteä ja saa hyvälle tuulelle varmasti. Bridge antaa säväyksen biisiin. Tulee heti olo, että taas sitä mennään. Kerto on jälleen kertaan loistava ja sen jälkeen tuleva kitaramelodia on jälleen kerran jotain sanoinkuvaamatonta. Gersin räpellysoolo tuo mieleen Bring Your Daughterin soolon. Yhtä vaikea? Totta helvetissä! Ja siitä jälleen kerran lauluun ja aaaaahhh!! Bruce laulaa tämän kuin kiimainen apina! Loistava menobiisi, josta tulee varmasti hyvälle päälle. 9½
*New Frontier: Nonnih, mr. McBrain asialla, ja olen kyllä hyvin yllättynyt miehen aikaansaannoksesta. Biisissä on ainesta klassikoksi ihan helposti. Pirteä säkeistö, josta taas päästään bridgeen, joka lähtee rakentamaan hiljaa mutta varmasti kunnon kliimaksia kertoa varten. Kerto on loistava ja sanoista tulee plussaa. Väliosa ennen sooloa ei ole ihmeellinen, mutta sooloon kun päästään nii johan läks! Mahtavaa tilutusta Smithiltä! Ja taas kitaramelodiat soolon jälkeen on kaikkea muuta paitsi surkeita. Todella onnistunut biisi, josta ei voi antaa pisteitä ysistä alaspäin 9+
*Paschendale: Vuoden 2003 Alexander The Great. Eeppinen biisi, jossa on “sitä jotain”. Taas rauhallisesti aloitetaan ja sitten TOSH!! Sanat on taas tyypillistä Harrista, ja eihän Harris pystykään tekemään paskoja sanoja Melodia on taas hieno ja jouset tuo lisämaustetta biisiin. Home, Far away. From the War, A Change to live again! Soolot pistää jälleen kerran hiljenemään ja bändin suoritus on kerrassaan upea. Efektit biisin välissä luo mielikuvan, että itse olisi taistelukentällä nortti suussa, kypärä vinossa ja rynkky kädessä Tämä on vaan yksinkertaisesti niitä täydellisiä biisejä, mitä ei voi laittaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen J Mii laiks veri much! 10+
*Face In The Sand: Johan on aikoihin eletty! McAivo ottanut tuplat käyttöön
. Noh, sen ymmärtääkin, koska kyseessä on kyllä biisi joka vaatisi jalalta enemmän pystyäkseen vedättämään samanlaista tatsia. Alku rauhallinen, ja siitähän se aina lähtee. Kitarat soi komeasti ja jouset: Ai että! Tämä on taas näitä all-time-favourite biisejä, joista ei voisi luopua ikinä. Todella komeat melodiat, ja sanat saa väkisinkin tapaus Irakin mieleen Paschendalen lisäksi. Tämä biisi on täynnä kaunista melodiaa, jolloinka haluaa vaan sulkea silmänsä ja antaa biisin viedä mennessään. Kertosäe pisti silmäni kostumaan... Se on täydellinen! Tätä biisiä/levyä kuunnellessa mietin että on niin ihanaa olla Maiden fani. Vaikka pidänkin Maidenia yksi-ylitse-muiden bändinä, niin onpahan helvetin hyvä syy pitää sitä sellaisena! 10+
*Age of Innocence: Tämä biisi kuvaa todella hyvin maailman menoa, ja poliitikkoja tyhjine lupauksineen. Sanat on mieleenpainuvat, koska ne pitää niin hyviin paikkaansa. Onko yllättävää jos sanon että melodia on ihan pirun hyvä? Ei, koska se on. Kertosäe on jälleen kerran ihokarvoja tanssittava, ja kitarariffi taustalla riehuessa tuo mieleen The Thin Line Between Love And Haten. Tässä biisissä on herkkyttä, kovuutta ja rankkuutta. Mahtava biisi... Ei voi muuta sanoa. 10+
*Journeyman: Miten helvetissä voi DoD:n biiseistä kirjoittaa syvällisemmin, koska kaikki on niin mahtavia että koko tämä teksti, mitä olen kirjoittanut voi tiivistää sanaan ’täydellinen’. Sama koske tätä biisiä. Rakastuin tähänkin ensikuulemalta; kaunis melodia, kauniit kitarat, kauniit sanat, kaunis kerto... Mä haluan että mun hautajaisissa soitetaan tämä... 10+
Lopuksi haluan vain sanoa että tämä levy on varmasti parhain levy seuraavaan kymmeneen vuoteen ainakin. Riippuen mitä Maidenilta seuraavaksi tulee J Kaikki biisit ovat vain niin mahtavia että tämä olkoon ylistyskirjoitus tälle. En löydä yhtään heikkoutta tällä levyllä, johtuen siitä koska kyseessä todellakin on mielestäni tällä hetkellä maailman kovin levy. Kokonais arvosana: 10+++++"
Paras levy on mielestäni tällä hetkellä Dance Of Death, ja pistän arvioni, minkä luojan kiitos tallensin koneelle kun postasin sen MFF:ään.
"Vihdoin tänään sain sen käsiini(ke. 10.9). Kun kansi paljastettiin virallisilla sivuilla tuntui että jaahas, että semmosta. Mutta levystä kun katsoo, niin passaa oikein hyvin ja nuo CGI-ukotkaan ei haittaa ollenkaan. Tosi jees kansi ei siin mitn. Nyt tällä hetkellä luureista kuuluu Paschendale, ja ko. biisi on aivan loistava mestariteos. Jos Alexander the Greatia ei ikinä soitettu keikalla, nii johan se on perkele kumma jos ei tätä. Bändi on uransa huipussa varmasti ja viimeistään tämän levyn myötä. Kaikki on just perfect: soundit kohdallaan, bändi elämänsä vedossa, Bruce kiekuu kuin TNOTB:n aikoihin ja kolmea kitaraa on todella opittu hyödyntämään. Kansilehtisen sisäkuvat bändistä ovat loistavia ja kaksinkerroin parempia mitä esim. BNW:llä tai SIT:llä, vaikka joissain kuvissa ajoittain nuo 'haamunaiset' häiritsevätkin. Mutta on äijillä tyylitaju säilynyt (?) Tuosta voi ollakin joku toista mieltä(kö?)
Mutta käydäämpäs biisi biisiltä läpi...* Wildest Dreams: Jo Give Me Ed... Till' Im Dead kiertueella tutuksi tulleella biisillä räväytetään koko komeus käyntiin.Tyypillinen nopea Maiden-rokkari, joka tempaisee sen verran mukaansa, että toivoisi että olisi auto alla ja tämä soimassa taustalla. Krediiteissä lukee Smith/Harris, jonka kuulee. Smithiltä tulee komeat ja muistettavat riffit. Ei liian raskaita,mutta ei liian kevyitäkään. Soolo on Smithiltä taas aivan huippuluokkaa, ja väliosan nostatus saa viittä vaille heittämään veivit
Mutta silti, tämä biisi on kokonaisuutena katsoessa levyn vähiten hyvä biisi. Johtuu varmaan siitä kun on kuitenkin monilta GMETID bootlegeilta kuullut tätä. Mutta hyvä biisi. 8*Rainmaker: Levyn toisena biisinä räväyttävä Rainmaker saa ihmisen odotukset levyltä vaan nousemaan, eikä tule tuottamaan pettymystä. Jos luulit että Ghost of the Navigator on kakkosraitana loistava, niin saattaa olla aika muuttaa mielipidettänsä tämän biisin kuultuaan
Loistava kertosäe melodioineen, ja väliosa saa taas ihokarvat tanssimaan biisin tahdissa. Loistava biisi josta ei puutu meininkiä ja tunnelmaa. 10*No More Lies: Kun kuulin tämän kaverin kautta streamina, niin johan pomppas. Voiko tämän parempaa biisiä levyllä olla? Se selviää kunhan etenen arvostelussa
Alku rauhallinen taas loistavine melodineen ja vaikuttaa siltä että viimeistään tämä biisi saa ihmisen tajuamaan että kyseessä on kovin hevilätty kymmeneen vuoteen. Lead osa on tunnelman nostattajan, kunnesBruce kirkaisee 'No More Lies!!' ja soittimet pauhaa tukutukutu-tukutukutu taustalla, kunnes päästään kunnon vauhtiin. Jouset jotka on tungettu biisiin/levylle antaa maustetta kokonaisuuteen, ja joka myös passaa hellvetin hyvin tähän. Soolo on jälleen uskomattoman kuuloinen, mikä antaa tähän muuten täydelliseen kokonaisuuteen sen pienen, mutta paljoa tarkoittavan +:n. Maidenia
parhaimmillaan. 10+
*Montségur: Ehkäpä raskain biisi tällä levyllä. Alkua myöten on biisi täynnä meininkiä, ja se ei tule loppumaan ennen biisin loppua J. Kertosäe on taas karvoja pystyyn nostattava, ja Bruce kiekuu kuin mikäkin kukko. Kerron jälkeen tuleva kohta missä kitara meuhkaa melodiaa laulun kanssa on vähän ’karkkimainen’, mutta loistava silti. Gersin soolo on on huippuluokkaa ja taas väliosa saa ihmisen transsiin. Sen jälkeen tuleva komppivaihdos laukkaan, on hupaisen kuuloinen, mutta taas päästään normaaliin meininkiin ja sitä se onkin koko biisi täynnä kuten jo mainitsinkin. 9
*Dance of Death: Nonnih, itse nimikkoraita, ja aivan sanoinkuvaamaton. Kaikki on niin täydellistä tässä biisissä että saa melkein allekirjoittaneen puristamaan muutaman kyyneleen
Alku taas rauhallinen, ja mitä pidemmälle edetään sen uhkaavammaksi tunnelma muuttuu, kunnes päästään itse asiaan. Jouset taas tuo sen plussan tähän biisiin ja mikä parasta, sitä kestää melkein koko biisin ajan. Soolot on taas niin loistavia, etten ole yhdelläkään Maiden levyllä yhtä mahtavia kuullut. Mutta väliosa jälleen kerran saa ihmisen sellaiseen hurmos tilaan etten ainakaan itse ole vastaavaa kokenut pitkään aikaan. Tämä tekstinpalanen saa tiivistettyä yhteen sanaan: täydellinen. 10+*Gates of Tomorrow: Ja synkästä Dance of Deathista siirrymme pirteämpään biisiin, jonka alku muistuttaa Lord of the Fliesia ja ihme kyllä Tailgunneria, mielestäni. Alku kiihtyy kokoajan massiivisemmaksi kokonaisuudeksi, jolloin räjähtää. Melodia on pirteä ja saa hyvälle tuulelle varmasti. Bridge antaa säväyksen biisiin. Tulee heti olo, että taas sitä mennään. Kerto on jälleen kertaan loistava ja sen jälkeen tuleva kitaramelodia on jälleen kerran jotain sanoinkuvaamatonta. Gersin räpellysoolo tuo mieleen Bring Your Daughterin soolon. Yhtä vaikea? Totta helvetissä! Ja siitä jälleen kerran lauluun ja aaaaahhh!! Bruce laulaa tämän kuin kiimainen apina! Loistava menobiisi, josta tulee varmasti hyvälle päälle. 9½
*New Frontier: Nonnih, mr. McBrain asialla, ja olen kyllä hyvin yllättynyt miehen aikaansaannoksesta. Biisissä on ainesta klassikoksi ihan helposti. Pirteä säkeistö, josta taas päästään bridgeen, joka lähtee rakentamaan hiljaa mutta varmasti kunnon kliimaksia kertoa varten. Kerto on loistava ja sanoista tulee plussaa. Väliosa ennen sooloa ei ole ihmeellinen, mutta sooloon kun päästään nii johan läks! Mahtavaa tilutusta Smithiltä! Ja taas kitaramelodiat soolon jälkeen on kaikkea muuta paitsi surkeita. Todella onnistunut biisi, josta ei voi antaa pisteitä ysistä alaspäin
9+*Paschendale: Vuoden 2003 Alexander The Great. Eeppinen biisi, jossa on “sitä jotain”. Taas rauhallisesti aloitetaan ja sitten TOSH!! Sanat on taas tyypillistä Harrista, ja eihän Harris pystykään tekemään paskoja sanoja
Melodia on taas hieno ja jouset tuo lisämaustetta biisiin. Home, Far away. From the War, A Change to live again! Soolot pistää jälleen kerran hiljenemään ja bändin suoritus on kerrassaan upea. Efektit biisin välissä luo mielikuvan, että itse olisi taistelukentällä nortti suussa, kypärä vinossa ja rynkky kädessä Tämä on vaan yksinkertaisesti niitä täydellisiä biisejä, mitä ei voi laittaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen J Mii laiks veri much! 10+*Face In The Sand: Johan on aikoihin eletty! McAivo ottanut tuplat käyttöön
. Noh, sen ymmärtääkin, koska kyseessä on kyllä biisi joka vaatisi jalalta enemmän pystyäkseen vedättämään samanlaista tatsia. Alku rauhallinen, ja siitähän se aina lähtee. Kitarat soi komeasti ja jouset: Ai että! Tämä on taas näitä all-time-favourite biisejä, joista ei voisi luopua ikinä. Todella komeat melodiat, ja sanat saa väkisinkin tapaus Irakin mieleen Paschendalen lisäksi. Tämä biisi on täynnä kaunista melodiaa, jolloinka haluaa vaan sulkea silmänsä ja antaa biisin viedä mennessään. Kertosäe pisti silmäni kostumaan... Se on täydellinen! Tätä biisiä/levyä kuunnellessa mietin että on niin ihanaa olla Maiden fani. Vaikka pidänkin Maidenia yksi-ylitse-muiden bändinä, niin onpahan helvetin hyvä syy pitää sitä sellaisena! 10+*Age of Innocence: Tämä biisi kuvaa todella hyvin maailman menoa, ja poliitikkoja tyhjine lupauksineen. Sanat on mieleenpainuvat, koska ne pitää niin hyviin paikkaansa. Onko yllättävää jos sanon että melodia on ihan pirun hyvä? Ei, koska se on. Kertosäe on jälleen kerran ihokarvoja tanssittava, ja kitarariffi taustalla riehuessa tuo mieleen The Thin Line Between Love And Haten. Tässä biisissä on herkkyttä, kovuutta ja rankkuutta. Mahtava biisi... Ei voi muuta sanoa. 10+
*Journeyman: Miten helvetissä voi DoD:n biiseistä kirjoittaa syvällisemmin, koska kaikki on niin mahtavia että koko tämä teksti, mitä olen kirjoittanut voi tiivistää sanaan ’täydellinen’. Sama koske tätä biisiä. Rakastuin tähänkin ensikuulemalta; kaunis melodia, kauniit kitarat, kauniit sanat, kaunis kerto... Mä haluan että mun hautajaisissa soitetaan tämä... 10+
Lopuksi haluan vain sanoa että tämä levy on varmasti parhain levy seuraavaan kymmeneen vuoteen ainakin. Riippuen mitä Maidenilta seuraavaksi tulee J Kaikki biisit ovat vain niin mahtavia että tämä olkoon ylistyskirjoitus tälle. En löydä yhtään heikkoutta tällä levyllä, johtuen siitä koska kyseessä todellakin on mielestäni tällä hetkellä maailman kovin levy. Kokonais arvosana: 10+++++"
NightTrain
Member
Jos yksi ja ainoa pitäisi valita niin kylle se olisi legendaarinen Piece Of Mind. Se on vanhaa kunnon Maidenia puhtaimmillaan, ja minulle henk. koht. erittäin merkittävä levy. Kuten jo mainittu, ei tällä(kään) levyllä juuri heikkoja lenkkejä ole. Erityisiä helmiä ovat mielestäni Revelations (hienot sanat), Flight Of Icarus, Die With Your Boots On, sekä tottakai The Trooper. Myös päätösraita To Tame A Land on omassa karuudessaan aivan mahtava veto. Bruce laulaa albumilla totutun hienosti ja sounditkin kuulostavat mukavan nostalgisilta.
POMin jälkeen loistavuudessaan muista erottuisivat vielä Powerslave, Somewhere In Time ja Seventh Son. Kasarituotanto jyrää.
POMin jälkeen loistavuudessaan muista erottuisivat vielä Powerslave, Somewhere In Time ja Seventh Son. Kasarituotanto jyrää.
Somewhere in time on kyllä loistava levy, ei oikeastaan yhtään heikkoa lenkkiä. Mutta minua taas on aina häirinnyt hieman soundit sillä levyllä. Mutta kuuluu silti kyllä maidenin levyjen parhaimmistoon, pikkuhiljaa on kyllä taas ruennut kyseinen levy soimaan enemmän cd soittimessa.Icarus said: