Kitaristikeskustelu

[H-M-U]

Kyselisin tässä vaan teidän suosikkikitaristejanne. Eli kenen tyyli käsitellä keppiä miellyttää korvaanne eniten tai jotain sinne päin... Ja mielellään jotain ihan pientä perustelua mukaan, kitooos.

 

[Limelight]

Adrian Smith (mikäs se olikaan, Iron jotain?)
Melodista, tunteikasta soittoa. Teknisyys ei ole pääasia. Omanlainen soundi ja tatsi. Huippuhetket: Stranger In A Strange Land, Wasted Years, The Prisoner, Powerslave, Die With Your Boots On, The Evil That Men Do muiden muassa.

Alex Lifeson (Rush)
Jälleen, tunnistettava soundi vaikka olisi minkälaista efektihärpätystä välissä. Myös juuri tuo efektien käyttö tyylikkäästi tuo bonusta. Fiilistä on soitossa ja vähän rytmisesti ja teknisesti kinkkisemmätkin jutut menee, ilman että kikkailu menisi itsetarkoitukselliseksi. Huippuhetket: Limelight, La Villa Strangiato, The Big Money.

David Gilmour (Pink Floyd)
Fiilistä, ja paljon. Soundista tykkään myös todella paljon. Huippuhetket: Time, Money, Comfortably Numb, Another Brick In The Wall, Sorrow.

Dave Murray (taas se joku Iron?)
Teknisesti todella lahjakas kitaristi, todella loistavaa legatojen käyttöä. Taitava improvisoija. "Let the music do the talking". Huippuhetket: Powerslave, Judas Be My Guide, Holy Smoke, Public Enema Number One.

Tony Iommi (Black Sabbath)
Riffit! Mukava rock-tatsi soitossa. Niin, ja riffit! RIFFIT! Huippuhetket: Heaven And Hell, Iron Man, Paranoid, War Pigs, Children Of The Grave.

Brian May (Queen)
Pehmeä mutta kirkas soundi. Hienoja melodisia koukkuja soitossa. Delay-efektin käyttö todella uraauurtavaa, kaverihan soittaa itsensä kanssa aina silloin tällöin harmoniassa pitkän kaiun ansiosta. Siihen mitään toista kitaristia tarvita. Tähtihetket: Bohemian Rhapsody, The Show Must Go On, Killer Queen.

Petri Walli (Kingston Wall)
Ks. perustelut alemmasta viestistä.

Siinäpä muutama korvaani miellyttävä kitaristi lyhyiden perustelujen kanssa. Editoin jos tulee muita mieleen.

 

[PomppoK]

Petri Walli.

Kuin Henkka, mutta ei kuitenkaan. Soitto ei muotoutunut renkutukseksi (Jimillä on välillä melkoista repimistä ja junttausta, ihan soittotyylinkin takia) vaikka luultavasti studiossakin improvisoitiin jonkin verran (ei varmaankaan ihan yhtä paljoa kuin live-tilanteissa oli tapana)... yltiö-melodisuus on plussaa ainakin Petrin kaltaisilla kitaristeilla, joiden melodioissa on 'järkeäkin'. Ja tietenkin kyseessä yksi teknisestikin taidokkaimmista kitaristeista Suomessa, eikä maailmallakaan tarvinnut hävetä varmaankaan.

Hyviä kitaristaja on (onneksi) paljon, mutta lähes kaikki ovat lähinnä osa kokonaisuuttaan eivätkä välttämättä erotu suoraan edukseen, ellei tunne itse musiikkia.

 

[PomppoK]

David Gilmour (Pink Floyd)
Fiilistä, ja paljon. Soundista tykkään myös todella paljon. Huippuhetket: Time, Money, Comfortably Numb, Another Brick In The Wall, Sorrow.

Tämä melkein unohtui. Soolot ovat väkeviä ja muutenkin soitossa on suoraselkäisyyttä.

Kuriositeettina (tai ei), mies kasaili kaiketi monet soolonsa useista nauhotetuista soolo-vaihtoehdoista, mikä saattoi joskus muodostua ongelmaksi livenä soitettaessa, ellei ottanut huomioon mahdollisia yllättäviä sormituksien muutoksia.

Ja extra-kurio-off-topicina, huhujen mukaan Metallican St. Angerin kitarapohjat kasattiin ProToolsilla jamisessioiden hedelmiä (riffejä, osia...) toisiinsa liitellen, mikä hieman sotii julkista totuutta vastaan. Totta tai ei, tuskin tällainen kovin harvinaista lopulta on koskaan ollutkaan. Toista se oli analogi-aikaan, kun piti konkreettisesti leikkailla ja liimailla nauhaa, jotta saatiin loopattua jotakin.

Maidenista on vaikea nostaa esiin kitaristeja, koska sitä ajattelee enemmänkin bändinä. Ja toisaalta laulu on niin iso osa, vaikkakin yhtälailla vain osa pakettia. Smithiin taitaisin kallistua, jos joku Maiden-kitaristi pitäisi nostaa korokkeelle.

 

[NightTrain]

Niitähän on erittäin monia. Jos yksi suosikkikitaristi pitäisi valita, niin kaipa se oli Gunnareitten Slash. Miehen soolot ovat mielestäni jotakin aivan mahtavaa. Aika turha niitä on selitellä, kuunnelkaa vaikka Nightrain, Civil War ja Sweet Child O´mine tarkemmalla korvalla niin käsitätte mistä puhun. Pidän hänen tyylistään muutenkin, mutta Gunnareiden jälkeiset projektit eivät ole oikein jaksaneet innostaa.

Tässä muutama muu nimi, jotka miellyttävät korvaani ilman sen kummenpia perusteluja: Steve Vai (etenkin Whitesnaken Slip Of The Tonguella), Vivian Cambpell, Dave Murray & Adrian Smith (no kuinkas muutenkaan), K.K. Downing & Glenn Tipton (tässä toinen kova tutkapari), Wold Hoffmann & Jörg Fischer (suht. tuntemattomat Accept.kitaristit, kuunnelkaa Metal Heartin soolot), Randy Rhoads, Zakk Wylde, Jake E. Lee ja jopa WASPin Chris Holmes (vaikka parempiakin kitaristeja on, pidän hänen sooloistaan).

 

[Limelight]

Kuriositeettina (tai ei), mies kasaili kaiketi monet soolonsa useista nauhotetuista soolo-vaihtoehdoista, mikä saattoi joskus muodostua ongelmaksi livenä soitettaessa, ellei ottanut huomioon mahdollisia yllättäviä sormituksien muutoksia.

Jep, olen tämän tarinan kuullut. Kyllähän nuo ovat oikein loistavia esimerkkejä tyylikkäästä ja biisiin sopivasta fraseerauksesta. Ja se fiilis siinä soitossa, aijai.

 

[PomppoK]

Niitähän on erittäin monia. Jos yksi suosikkikitaristi pitäisi valita, niin kaipa se oli Gunnareitten Slash.

Slässi on ihan hyvä ja soittajana pidän siitä, mutta en voi pidemmän päälle sietää sitä soundia. Jotenkin ärsyttävällä tavalla jää vaikutelma ontosta ja ohuesta digitaalimössösoundista.

 

[Hellworks]

Miksei täällä muuten kukaan ole vielä maininnut herra Gersia, Jan the mania? Omasta mielestäni se on kyllä ehkä melkein maidenin teknisesti taitavin kitaristi(no ehkä Dave vielä vähän parempi tai yhtä hyvä). Soolot kuitenkin Janickilla menee aika yksinkertaiseksi tasapaksu monikieli "tilutukseksi" useimmiten. Adrian Smith on mielestäni paras kitaristi ja varmaan mun kaikki kaveritkin tietää että se on mun mielipide, sen verran siitä aina jankkaan. Ei mun mielestä hirveen vilkas jätkä, kaikissa kuvissakin aina taka-alalla, mutta hoitaa soittonsa aina niin rennosti ja hienosti, eritoten 80-luvun Adrianin Maiden soolot on tosi hienoja. Miksi Janick "varastaa" niitä?? Muista kitaristeista nostaisin ylös ainakin Slashin, Rhandyn, zakkin ja Gary Mooren. Sain tuon viimeiseksi mainitun levyn jouluna ja se on ennestäänkin kasvattanut mielipidettäni siitä, että se on pirun kova kitaristi. Jimit Hendrix ja Page tottakai, kovia kanssa.

 

[Lappis]

Chuck Schuldiner- Mr. Deathmetal, kaiken alku ja juuri, siis minulle. Loistava säveltäjä, innovatiivinen ja mahtavia sooloja, tunnetta täynnä

Andy Laroque- Ihan uskomattomia sooloja mies vetää. On tyyliä ja tekniikkaa

Ihsahn- Kertakaikkisen loistava kitaristi, nerokas säveltäjä

Mr.Hetfield- Komppikitaristien ehdotonta aatelia

Scott Ian- Sama ku edellisessä

Paul Masvidal- Miehellä on jazztausta mutta sydän on heavyssa. Ja sen kuulee. Niitä sooloja ei soita pirukaan perässä. uskomatonta kamaa

Trey Azathoth- Ei sairaampaa miestä löydy musabisneksestä. Ihan sairasta kamaa, niin soolojen kuin sävellysten puolesta. Morbid Angel rules!

Deiciden veljekset täytyy myös mainita tässä yhteydessä

 

[Hellworks]

Niin ja sitä vielä, että jos ootte nähnyt noita Michael Angelon sooloja niin jumalauta, siinä vasta jätkä!

 

[Zapper]

Niin ja sitä vielä, että jos ootte nähnyt noita Michael Angelon sooloja niin jumalauta, siinä vasta jätkä!

Onhan se nopea ja soittaa kitaraa miten päin tahansa, mutta kerro heti kun jaksat kuunnella sitä kauempaa kuin 2 minuuttia. Sama pätee myös Ynkkaan ja näihin muihin shreddereihin.

Itsekin nostaisin ylös kanssa Adrian Smithin. On siinä miehellä tyyliä sooloissa.

Uutena nimenä tähän topicciin voisin sanoa vielä Kai Hansen(ennen Helloween, nyk. Gamma Ray). Mieshän taisi kehittää oikeastaan koko powermetaltyylin ja kyllä hän soittaa hienoja soolojakin.

 

[PomppoK]

Niin ja sitä vielä, että jos ootte nähnyt noita Michael Angelon sooloja niin jumalauta, siinä vasta jätkä!

Aivan, mieluummin niitä katselee kuin kuuntelee. Jokin punainen lanka mielestäni pitäisi olla soitossa, mikäli on kyse musiikista.

 

[Karvanaama-Zakk]

Adrian Smith ja Dave Murray: Mahtavat soolot molemmilla ja yhteistyö toimii loistavasti!!!

Zakk Wylde: Tyypillä on helevetisti tapporiffejä ja soolot on myöskin ihan hyviä.

Stevie Ray Vaughn: Oli legenda jo eläessään. Mahtavat melodiat ja soolot. Siinä on kunnon esimerkkiä miten stratolla pitää soittaa!!!

 

[Kilkenny]

Zakk Wylde: Ottaa kyllä Les paulista ja Marshallista kaiken irti. Kuuluu ja näkyy, että miehellä ehkä joskus saattanut rautakin nousta.

 

[[FIN]Hsu]

3 Amigos

 

[bladerunner]

Dave Murray ja Adrian Smith. Näissä herroissa on eniten tyyliä, myös yhteis työ toimii mainiosti. Ja jos sitten pitää hieman lahjakkaampia ja teknisen puolen osaajia valita niin mm. Steve Vai ja John Petrucci.

 

[Johanna]

Jimi Hendrix oli kingi, joka pesee kaikki muut mennen tullen. Tästä on sitten ihan turha yrittää mitään kinaa pystyyn, mielipide ei kenenkään jauhamisesta muuksi muutu.

Lisäksi pidän seuraavista: Alexi Laiho, Keith Richards, Angus Young, Jori Haukio. Soundi ja teknisyys lyövät noissa kättä tavalla, joka miellyttää allekirjoittaneen korvaa. Aktiivivuosinaan Jan Stenfors oli Suomen kovin kitaristi, tiedä sitten miten on nykyään kun mies tekee vallan muuta kuin musaa.

Tuon parempia perusteluja ei irtoa, vaikka kierittelisitte tervassa ja höyhenissä. Joku vaan kuulostaa hyvältä ja sillä hyvä.

 

[Mickey]

Yksittäisistä kitaristeista nostaisin esiin Adrianin, äijä on itse tyylikkyys. Myös Gary Moore on bluestouhuistaan huolimatta edelleen kova kepittäjä. Jos yhteensoittamisesta puhutaan on nostettava esiin seuraavat:

1. Glenn Tipton & K.K. Downing -käsittämättömän kovia kepittäjiä.
2. Murray-Smith-Gers - Erilaisia, hienosti toisiaan täydentäviä soittajia
3. Schenker-Jabs- ei yksilöinä niin kovia, mutta yhteensoitto toimii hienosti

 

[PomppoK]

Jukka Tolosta ei ole vielä kukaan maininnut. En ole paljoa kuullut miehen soittoa, mutta tiukalta vaikutti. Ehkä joku osaa kertoa hänestä paremmin...

 

[Johanna]

Kun mainitaan Jukka Tolonen, voidaan mainita myös Antero Jakoila. Harvapa muistaa häntäkään.